Rant­sik­ka: Oulu­lais­kir­jai­li­ja innos­taa Jää­lin kou­lun oppi­lai­ta lukemaan

Mikko Koiranen kävi esittelemässä Jäälin koululla esikoisteostaan Nauhoitettava ennen käyttöä.Mikko Koiranen kävi esittelemässä Jäälin koululla esikoisteostaan Nauhoitettava ennen käyttöä.

Mei­dän luok­kam­me voit­ti arvon­nas­sa ilmai­sen kir­jai­li­ja­vie­rai­lun. Kai­kis­ta Oulun ylä­kou­luis­ta arvon­nan voit­ti nel­jä kou­lua mei­dän kou­lum­me lisäk­si. Kir­jai­li­ja­na oli oulu­lai­nen Mik­ko Koi­ra­nen, ja kir­ja­na hänen esi­kois­teok­sen­sa nimel­tään “Nau­hoi­tet­ta­va ennen käyt­töä”. Pro­jek­tiin sisäl­tyi kir­jan luke­mi­nen, sii­hen liit­ty­vät Tei­ja Mur­su­lan pitä­mät sana­tai­de­tun­nit sekä kirjailijavierailu.

Kir­ja ker­too 16-vuo­ti­aas­ta Miro Ala­vuk­ses­ta, joka ei ole kos­kaan tien­nyt, kuka hänen isän­sä on. Miro elää kak­sin yksin­huol­ta­ja­äi­tin­sä Karo­lii­nan kans­sa. Miron äiti ja iso­äi­ti eivät suos­tu ker­to­maan hänel­le mitään isäs­tään, min­kä takia Miro her­mos­tuu heil­le. Miro tapaa S‑marketissa poi­ket­tes­saan pie­nen digi­toin­ti­fir­man omis­ta­van Hei­kin. Heik­ki vih­jai­lee, että Miro näyt­tää tutul­ta ja että hän tie­täi­si kons­tin löy­tää Miron isän. Miro suos­tuu Hei­kin ehdo­tuk­seen mat­kus­taa VHS-kase­tin avul­la men­nei­syy­teen, jos­sa hän halu­aa etsiä isän­sä. Siel­lä hän jou­tuu han­ka­liin tilan­tei­siin ja saa sel­vil­le salai­suuk­sia, jot­ka lait­ta­vat Miron elä­män uusiksi.

Kir­jan mil­jöö­nä toi­mii Oulu, pää­asias­sa Tui­ran alue. Kir­jas­sa kuva­taan hyvin esi­mer­kik­si Tui­ran S‑markettia, Lef­fa Kin­giä ja Aino­lan puis­toa. Oli kiva lukea kir­jaa, jos­sa on tut­tu­ja paik­ko­ja, kos­ka se hel­pot­ti ja sel­keyt­ti huo­mat­ta­vas­ti kir­jan luke­mis­ta sekä kir­jan juo­neen mukaan pää­se­mis­tä. Jot­kut kir­jan mil­jööt muut­tui­vat aina, kun aika vaih­tui. Hei­kin omis­ta­ma digi­toin­ti­fir­ma oli men­nei­syy­des­sä Lef­fa King. Sen tilal­le tuli ajan ja uusien fir­mo­jen myö­tä nykyi­nen digitointifirma.

Hyvää kir­jas­sa oli juo­nen nok­ke­luus ja se, miten kir­ja pomp­pi ajas­ta toi­seen. Se sai välil­lä haus­kas­ti aja­tuk­set sekai­sin. Kir­jas­sa oli myös hyvin hen­ki­löi­den kuvai­lua, min­kä ansios­ta hen­ki­löis­tä oli help­po teh­dä kuvi­tel­ma mie­les­sä. Hei­kis­tä esi­mer­kik­si saa hel­pos­ti sel­lai­sen kuvan, että hän on hin­te­lä ja pöl­jä. Miroa taas voi­si kuvail­la roh­kea­na ja perik­sian­ta­mat­to­ma­na. Kir­jas­sa kaik­ki hah­mot ovat oman­lai­sia. Hei­dät on saa­tu kivas­ti mukaan kir­jan juo­neen, ja kai­kil­la on oma paik­kan­sa tari­nan kulussa.

Kir­jat saa­pui­vat kou­lul­le, ja saim­me ne luet­ta­vak­si loka­kuun lopus­sa. Pro­jek­ti jat­kui sii­tä lähes kuu­kau­den eteen­päin, min­kä aika­na sana­tai­deo­pet­ta­ja kävi vie­rai­lul­la kah­del­la oppi­tun­nil­la. Ensim­mäi­nen sana­tai­de­tun­ti oli hie­man alle viik­ko kir­jo­jen saa­mi­sen jäl­keen, ja siel­lä kir­joi­tim­me runo­ja kir­jan sanoista.Tarkoitus oli tutus­tua kir­jan maa­il­maan. Sii­nä otim­me esi­mer­kik­si kir­jan kol­man­nel­ta sivul­ta kol­me sanaa kol­man­nel­ta rivil­tä, ja yhdis­tim­me ne runoiksi.

Toi­nen tun­ti oli kah­den vii­kon pääs­tä edel­li­ses­tä, min­kä aika­na mie­tim­me kir­jan tapah­tu­ma­paik­ko­ja ja hen­ki­löi­tä sekä kes­kus­te­lim­me niis­tä. Teim­me har­joi­tuk­sen, jos­sa piir­sim­me VHS-kase­tin nau­haa pape­ril­le, jon­ka jäl­keen sijoi­tim­me sin­ne kir­jan tapah­tu­mia, hen­ki­löi­tä ja paik­ko­ja. Suun­nit­te­lim­me myös oman­lai­set ver­siot kir­jas­ta pape­ril­le. Kir­jan aika­mat­kus­tus­tee­man vuok­si suun­nit­te­lim­me tari­noi­him­me omat por­tit, jos­ta pää­see jon­ne­kin maa­il­maan tai aikaan.

Kir­jai­li­ja­vie­rai­lu oli muu­ta­ma viik­ko toi­sen sana­tai­de­tun­nin jäl­keen, jol­loin Koi­ra­nen ker­toi omas­ta kir­jas­taan ja elä­mäs­tään. Kysyim­me hänel­tä kysy­myk­siä kir­jaan ja häneen liit­tyen sekä ker­roim­me kir­jas­ta mie­leen­pai­nu­vim­pia koh­tia. Koi­ra­nen ker­toi esi­mer­kik­si asu­neen­sa koko elä­män­sä Oulus­sa ja työs­ken­te­le­vän­sä 3D-tek­no­lo­gian paris­sa. Monen mie­les­tä mie­leen­pai­nu­vim­pia koh­tia oli bileet ja kir­jan lop­pu. Kysy­tyt kysy­myk­set liit­tyi­vät pää­osin kir­jai­li­jan uraan ja itse kir­jaan. Kir­jas­ta kysyt­tiin muun muas­sa sen ope­tus­ta ja aika­mat­kus­tus idean syn­ty­mis­tä. Koi­ra­nen näyt­ti meil­le myös hänen itse teke­män kir­jat­rai­le­rin teok­ses­ta. Tun­nin lopus­sa saim­me seu­ra­ta het­ken Koi­ra­sen live-kir­joi­tus­ta, jos­sa hän kir­joit­ti tari­naa suun­nit­te­le­mat­ta ja me kat­soim­me näy­töl­tä sitä.

Kir­jai­li­ja­vie­rai­lu oli lois­ta­va idea jär­jes­tää ja oli onni, että se sat­tui mei­dän kou­lun kah­del­le kah­dek­sas luo­kal­le. Kir­jan luke­mis­ta kan­nus­ti huo­mat­ta­vas­ti sana­tai­de­tun­nit, kos­ka oli hyvä tie­tää tari­nan kulus­ta, sil­lä tun­nit liit­tyi­vät vah­vas­ti kir­jan tapah­tu­miin ja hen­ki­löi­hin. Mie­les­täm­me oli­si hyvä idea, jos Koi­ra­sen toi­ses­ta­kin teok­ses­ta jär­jes­tet­täi­siin saman­lai­sia projekteja.

Janet­te Iha­lai­nen 8B, Lot­ta Mus­to­nen 8B 

Jut­tu on syn­ty­nyt osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä