Vajaat kymmenen Ylikiimingin Karahkassa asuvaa yläkoululaista joutuu pyöräilemään vaaralliseksi koettua Muhoksentietä pitkin päästääkseen opinahjoonsa Ylikiimingin kouluun.
Oulun kaupunki korvaa oppilaan koulumatkan, mikäli matka lähikouluun on yli viisi kilometria. Jos koulumatka on lyhyempi, huoltajilla on mahdollisuus hakea maksutonta koulukuljetusta, jos matka on oppilaalle liian vaikea tai vaarallinen. Harkinnanvaraista koulukuljetusta ei kuitenkaan Karahkassa asuville oppilaille myönnetä heidän siirtyessä alakoulusta yläkoulun puolelle.
Toinen Minna leipivaaran lapsista käy Ylikiimingin koulun ylä-astetta, eikä hänestä käy järkeen se, että koulumatkaa ei pidetä vaarallisena Koululiitu-menetelmällä arvioituna. Heiltä tulee matkaa kouluun 4,9 kilometriä.
– Tiellä ei ole piennarta, jossa polkea. Ei ole valaistusta eikä tietä aurata aamuisin. Tiellä on 80 kilometrin nopeusrajoitus ja raskasta liikennettä, Leipivaara kertoo.
Leipivaaran kanssa samaa ihmettelee Aune Kaarlejärvi, jonka lapsi kulkee samaa reittiä kouluun. Kaarlejärven lapsen koulumatka on 4,8 kilometriä. Molemmat ovat huolissaan jälkikasvunsa turvattomasta koulumatkasta etenkin talviaikaan marraskuusta maaliskuuhun, jolloin olosuhteet muuttuvat merkittävästi.
– Talvella tiellä on vain autojen ajourat, joita pitkin on pyöräiltävä.Tai oppilaat joutuvat työntävät pyöriään lumi- ja räntäsateessa sekä 30 asteen pakkasella, Kaarlejärvi toteaa.
Vanhemmat kokevat, että koulu nostaa kädet pystyyn ja siirtää vastuun kaupungille, josta käsketään ottamaan yhteyttä liikennöitsijään. Kaarlejärvi ja Leipivaara ovat molemmat ottaneet yhteyttä koulun apulaisrehtoriin, joka on todennut tehneensä voitavansa ja pyytänyt vanhempia olemaan yhteydessä kaupungin logistikko Olli Wimmeriin. Kaarlejärvelle oli kerrottu kaupungin katsovan tien olevan tarpeeksi turvallinen Koululiitu-menetelmän mukaan. Hän penääkin asiantuntijoiden käytännönläheisyyden perään ja kertoo kutsuneensa Wimmerin ja koulun apulaisrehtorin pyöräilemään Karahkaan keskitalvella.
– Alakoululaiset lapset saavat samasta paikasta koulukuljetuksen, eli ilmeisesti tie muuttuu turvalliseksi lapsen siirtyessä yläkouluun. Eihän tie muutu turvalliseksi piirtämällä vaan se pitäisi käydä paikan päällä toteamassa, Kaarlejärvi pohtii.
Leipivaara on samoilla linjoilla Kaarlejärven kanssa ja hän on sitä mieltä, että vaarallinen ja pitkäkestoinen koulumatka voi syödä nuoren koulumotivaatiota ja jaksamista.
– Koulu todettiin, että harkinnanvaraisiin hakemuksiin voi lisätä asiantuntijalausuntoja, mikä taas tarkoittaa, että pitäisi hakea lausunto lapsen kykenemättömyydestä. Kyse ei ole lasten kykenemättömyydestä vaan reitin turvattomuudesta, Kaarlejärvi sanoo.
Aikaisempina vuosina matkan on voinut taittaa itse maksavana asiakkaana koulukuljetusten kyydissä. Juuri alkaneen lukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä yläkoulun oppilaat jäivät pysäkille, sillä liikennöitsijän käytäntö oli muuttunut, eikä itse maksavia oppilaita otettu kyytiin.
Viime vuonna Karahkan alueen koulukuljetuksista vastasi Repo-Lines Oy, joka sittemmin myytiin kuljetusalan yritys Nobinalle, jossa päättävissä elimissä toimivat kuitenkin edelleen samat henkilöt. Kaarlejärvi ja Leipivaara ihmettelevät käytännön muuttumista ja sitä, miten Ylikiimingin toisella puolella liikennöivä Saaga Travel ottaa itse maksavat oppilaat edelleen kyytiin.
– Ensin liikennöijä kertoi, että itse maksavien oppilaiden kuljetus ei onnistu, koska se on heidän näkökulmastaan hankalaa. Nyt he ovat kuitenkin luvanneet ainakin yrittää järjestää asian, Kaarlejärvi kertoo.
Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää maksuttomat koulukuljetukset perusopetusta saaville oppilaille, joiden koulumatka liian pitkä tai vaarallinen. Wimmer muistuttaa, että kaupungin kilpailuttaessa koulukuljetuksia huomioon otetaan vain lakisääteinen palvelutarve. Kaupunki ei ota Wimmerin mukaan roolia siinä, miten liikennöitsijä suhtautuu itse maksavien oppilaiden kuljettamiseen.
– Kaupunki ei kiellä itse maksavien oppilaiden kuljetusta koulukuljetusten ohella. Asia on huoltajien ja liikennöitsijöiden välinen, mikäli tällaisia järjestelyjä sovitaan oppilaille, jotka eivät ole koulukuljetusetuuden piirissä, Wimmer sanoo.
Wimmer on ottanut vanhempien kanssa keskustellessaan esille yhdenvertaisuuden ja Koululiitu-menetelmän valtakunnalliset määritelmät. Wimmer kertoo Koululiitu-menetelmän ottavan huomioon muun muassa pientareen leveyden, tien huoltoluokan, nopeusrajoitukset ja oppilaiden ikätason, joista muodostuu lopullinen riskiluokka.
– Harkinnanvaraisia päätöksiä tehdessä joskus lähdetään tekemään maastokatselmus ja asiaa pohditaan yhdessä riskilukujen kanssa, Wimmer kertoo poikkeustapauksista.
Kaarlejärvi on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaupungilla olisi velvollisuus hoitaa koululiitu-arvioinnit siten, että talvikuukausiksi tulisi automaattisesti kaikille Karahkan koululaisille kyyti.
– Koulukyytejä kilpailuttaessa voisi ihan hyvin velvoittaa palveluntarjoajat ottamaan kyytiin myös itse maksavat oppilaat. Se olisi minusta kohtuullista ja enemmän yhdenvertaista, sillä talvella tuolle tielle ei lasta uskalla laittaa koulumatkaa kulkemaan, Leipivaara jatkaa.
Rantapohja ei tavoittanut yrityksistä huolimatta Nobinan edustajaa kommentoimaan asiaa.