Toden maat, unen maat

Toden maat, unen maat on Yli­kii­min­gin Jolok­sel­ta kotoi­sin ole­van, ja siel­lä osit­tain asu­vat Päi­vi Aho­sen kir­ja kol­mes­ta kehi­ty­syh­teis­työ­hank­kees­ta Mon­go­li­sas­sa, Viet­na­mis­sa ja Nepa­lis­sa. Kir­jas­sa Aho­nen ker­too osal­lis­tu­mi­ses­taan muun muas­sa maa­seu­dun kehit­tä­mis­hank­kee­seen sekä kou­lu­jen kehit­tä­mi­seen. Hank­kei­den toteu­tuk­sen välil­lä Aho­nen viet­ti aikaan­sa Jolok­sen rau­has­sa naut­tien puh­taas­ta luon­nos­ta ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lus­ta. Ne sai­vat hänet tart­tu­maan kynään. Män­ty­met­sien polut sai­vat kir­joit­ta­jan mukaan aikaan unen kal­tai­sia tunnelmia.

Aho­nen ker­too kir­jas­saan sii­tä, miten vie­raas­sa kult­tuu­ris­sa suu­rin haas­te on pyr­kiä ymmär­tä­mään kun­kin maan kehi­tys­tä ja muu­tos­ta sen omis­ta läh­tö­koh­dis­ta. Hän on vuo­si­kym­me­nien aika­na näh­nyt muun muas­sa Mon­go­lian alku­vuo­det sen irtau­tues­sa Neu­vos­to­lii­tos­ta, seu­ran­nut kom­mu­nis­tis­ta Viet­na­mia ja näh­nyt Nepa­lin sisäl­lis­so­dan. Hän kuvai­lee kir­jas­saan myös vie­rai­lu­jaan muun muas­sa Pekin­giin, Venä­jäl­le kuu­lu­vaan Tuvaan ja Kii­nan hal­lin­noi­maan Tiibetiin.

Teks­ti imai­see mukaan­sa koko­naan eri­lai­seen maa­il­maan. Rau­hoit­ta­vi­na väli­pa­loi­na Aho­nen palaa lap­suus­muis­toi­hin­sa, met­sään ja tal­ven hil­jai­suu­teen Suo­mes­sa. Luki­ja voi hen­gäh­tää tovin luon­non rau­has­sa, pala­tak­seen taas aivan toisaalle.

Kir­ja ker­too uskon­nois­ta ja poliit­ti­ses­ta lii­keh­din­näs­tä. Kir­ja ker­too ihmi­ses­tä, ihmi­sis­tä, kan­sois­ta ja luonnosta.Kirjan myö­tä on help­po mat­ka­ta eri­lai­sis­sa kult­tuu­reis­sa. Päi­vi Aho­nen on saa­nut yksiin kan­siin mah­tu­maan pie­nen maa­il­man ihmi­si­neen ja arki­päi­väi­si­ne sattumineen.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.