Pit­kän uran teh­nyt autoi­li­ja ei usko kaa­sun tai säh­kön mah­dol­li­suuk­siin ras­kaas­sa liikenteessä

Rekan ratis­sa jo 1980-luvun lopul­ta viih­ty­nyt ja vuo­des­ta 1995 Rek­ka-Pek­ka Oy:tä joh­ta­nut Pek­ka Mart­ti­la-Tor­nio ihmet­te­lee, miten Suo­mi saa­vut­taa hii­li­neut­raa­liu­ten­sa vuo­teen 2035 men­nes­sä. Var­sin­kin ras­kaan lii­ken­teen osalta.

– En ole näh­nyt tai kuul­lut vie­lä yhtä­kään todel­lis­ta rat­kai­sua, jol­la ras­kaas­sa lii­ken­tees­sä siir­ry­tään pois fos­sii­lis­ta polt­toai­neis­ta. En usko, että kaa­su tai säh­kö rat­kai­si­si­vat tilan­teen. Vety on ehkä mah­dol­li­nen, mut­ta kos­ka se on todel­lis­ta? Kii­re tulee, Mart­ti­la-Tor­nio miettii.

Säh­kön ongel­ma on lataus­ver­kos­to, akus­to­jen pai­no ja se, että kilo­met­rit jää­vät var­sin­kin tal­vi­sai­kaan ja huo­nois­sa kelio­lo­suh­teis­sa vähiin. Kaa­sun ongel­ma­na on Mart­ti­la-Tor­nion mukaan se, että alus­taan vaa­di­taan kol­me tank­kia, oman­sa kaa­sul­le, ureal­le ja dieselille.

– Ne vie­vät niin pal­jon tilaa, että sii­nä ei ole mitään jär­keä, Mart­ti­la-Tor­nio sanoo.

Tilan­ne aiheut­taa epä­var­muut­ta kul­je­tus­yrit­tä­jäl­le, kun on teh­tä­vä inves­toin­te­ja, mut­ta ei ole tie­toa tule­vis­ta määräyksistä.

Sama epä­var­muus kos­kee Pek­ka Mart­ti­la-Tor­nion mukaan ras­kaan ammat­ti­lii­ken­teen sään­te­lyä, joka perus­tuu sekä kan­sal­li­siin lakei­hin että EU-tason mää­räyk­siin. Nii­den tavoit­tee­na on var­mis­taa lii­ken­ne­tur­val­li­suus, tas­a­puo­li­set kil­pai­luo­lo­suh­teet ja kul­jet­ta­jien työ­olo­jen suo­je­lu. Kes­kei­siä osa-aluei­ta ovat muun muas­sa ajo­neu­vo­jen tek­ni­set vaa­ti­muk­set sekä kul­jet­ta­jien ajo- ja lepoajat.

– Tek­ni­siä mää­räyk­siä muu­tel­laan tai ollaan muut­te­le­mas­sa tois­tu­vas­ti, eikä kos­kaan voi tie­tää inves­toi­des­saan, kau­an­ko esi­mer­kik­si raken­net­tu rek­ka on mää­räys­ten mukai­nen, Mart­ti­la-Tor­nio sanoo.

Ajo- ja lepoai­ko­jen suh­teen ongel­mia syn­tyy eri­tyi­ses­ti tal­ven haas­ta­vis­sa keleis­sä, ala­ti huo­non­tu­val­la ties­töl­lä ja hei­ken­ty­neen tal­vi­kun­nos­sa­pi­don vuoksi.

– Täs­tä seu­raa se, että auto­jen suo­rit­teet ovat tip­pu­neet sel­keäs­ti vuo­des­ta 2006, jol­loin digi­piir­tu­rit otet­tiin käyt­töön. Ymmär­rän toki sään­te­lyn tär­key­den, mut­ta jois­sain koh­din täs­sä on men­ty lii­al­li­suuk­siin. Uskal­lan sanoa, että kul­je­tusa­lan suu­rin ongel­ma on seuranta.

Kym­me­nau­toi­nen Rek­ka-Pek­ka on pär­jän­nyt läpi lama-aiko­jen sil­lä, että sen kul­je­tuk­set ovat olleet sopi­vas­ti hajau­tet­tu­na eri aloille.

– Kul­je­tusa­la kär­sii täl­lä­kin het­kel­lä lamas­ta, ja jos nyt­kin munat oli­si­vat yhdes­sä koris­sa, tilan­ne oli­si karmea.

Täl­lä het­kel­lä sora-ajois­ta alka­nut ja vil­jan ja talo­pa­ket­tien kul­je­tuk­seen suun­nan­nut Rek­ka-Pek­ka ajaa 14 kul­jet­ta­jan voi­min eni­ten Kin­nusen myl­lyn ajo­ja. Samaan aikaan kul­je­te­taan myös muun muas­sa talo­pa­ket­te­ja, saha­ta­va­raa, lan­noit­tei­ta, sie­me­niä sekä betonitavaraa.

Pää­sään­töi­ses­ti kul­je­tuk­set ovat Suo­men sisäi­siä, mut­ta jon­kin ver­ran aje­taan myös Pohjois-Ruotsiin.

– Eri­koi­suu­te­na ovat muun muas­sa rehun kus­kauk­set palis­kun­nil­le. Tal­vi­sai­kaan ne ovat ter­ve­tul­lut lisä ajoihin.

Rek­ka-Pekal­la on oma kor­jaa­mo, jos­sa huol­le­taan sekä omaa että yhteis­työ­kump­pa­nei­den kalus­toa. Kor­jaa­mon työn­te­ki­jät myös raken­ta­vat kalus­toa yri­tyk­sen omaan käyt­töön sekä tilauk­ses­ta muil­le­kin. Kor­jaa­mol­la on töis­sä 6–7 hen­ki­löä. Pek­ka Mart­ti­la-Tor­nion vai­mo Kat­ri Mart­ti­la-Tor­nio vas­taa toi­mis­to­töis­tä ja paris­kun­nan poi­ka on muka­na yri­tyk­sen toiminnassa.

Yri­tys juh­lii tänä vuon­na 30-vuo­tis­ta tai­val­taan, ja juh­lat hen­ki­lös­töl­le jär­jes­tet­tiin jo kesäl­lä. Yri­tyk­sen lii­ke­vaih­to on noin 4,5 mil­joo­naa vuo­des­sa, jos­ta kor­jaa­mon osuus on noin mil­joo­nan euron luok­kaa. Täl­lä het­kel­lä Rek­ka-Pek­ka toi­mii vakaal­la tasol­la, eikä suu­ria muu­tok­sia toi­min­taan ole suunnitteilla.