Outi Vähä­aho Zetor-kyy­dil­lä vii­mei­seen työ­päi­vään

Kiimingin hyvinvointikeskuksen Päivöläkodin ja Ylikiimingin kotihoidon palveluesimies Outi Vähäaho sai viimeisenä työpäivänään erikoiskuljetuksen työpaikalle kiiminkiläiseltä vanhojen traktoreiden harrastaja Kari Mäeltä, joka toi Vähäahon ensimmäiseksi Seo Ylikiimingin Liikenneasemalle aamukahville.

Outi Vähä­aho suun­ta­si vii­mei­seen työ­päi­vään­sä muka­vin aja­tuk­sin ja miet­tein. Työ­ka­ve­rit oli­vat jär­jes­tä­neet Outil­le vie­lä lisää yllä­tyk­siä päi­väl­le, sil­lä Outi puet­tiin töis­sä prin­ses­sak­si ja hänel­le tar­jot­tiin hotel­li­aa­miai­nen ja lou­naal­la juo­tiin kak­ku­kah­vit.

Vii­me tors­tai­aa­mu­na aje­li Seo Yli­kii­min­gin Lii­ken­nea­se­man pihaan muka­van­nä­köi­nen pari­val­jak­ko. Kii­min­ki­läi­nen van­ho­jen trak­to­rei­den har­ras­ta­ja Kari Mäki oli hake­nut Zetor 25A:n kyy­tiin Kii­min­gin hyvin­voin­ti­kes­kuk­sen Päi­vö­lä­ko­din ja Yli­kii­min­gin koti­hoi­don pal­ve­lue­si­mies Outi Vähä­ahon, jon­ka työ­ka­ve­rit halusi­vat yllät­tää vii­mei­sen työ­päi­vän aamu­na eri­kois­kyy­dil­lä työ­pai­kal­le.

– Ajat­te­lin, että läh­den aikai­sin töi­hin. Isän­tä sanoi kuu­den aikaan, että sinua tul­laan puo­li kah­dek­sal­ta hake­maan, mut­ta ei Tais­to mitään muu­ta sano­nut, Outi nau­rah­taa, että oli tämä kyl­lä yllä­tys, jota ei osan­nut odot­taa lain­kaan.

Työ­ka­ve­rit oli­vat aja­tel­leet, että Outi pitää vie­dä Seol­le kah­vil­le, jot­ta Outi oppi­si, että elä­ke­läi­set mene­vät aamul­la ensim­mäi­se­nä kah­vil­le par­la­ment­tiin.

Seon kah­vien äärel­lä Outi ker­too Karil­le työ­his­to­ri­aan­sa.

– Onnel­li­sel­la mie­lin olen, kun 40 vuot­ta olen ollut töis­sä. Päi­vö­läs­sä tulee mar­ras­kuun lopus­sa 15 vuot­ta täy­teen. Oikeas­taan on tul­lut tämä ter­vey­den­huol­lon ympy­rä käy­tyä läpi. Aloi­tin nuo­re­na Vaa­las­sa koti­sai­raan­hoi­ta­ja­na. Sit­ten olin vähän aikaa Yli­kii­min­gis­sä las­ten­neu­vo­las­sa ter­vey­den­hoi­ta­ja­na. Raa­hes­sa käy­tiin lenk­ki kes­kus­sai­raa­las­sa. Sit­ten tul­tiin takai­sin Yli­kii­min­kiin 1984, ja meil­lä oli ambu­lans­si vii­si vuot­ta. 1989 menin Päi­vä­rin­teel­le töi­hin. Sit­ten menin Oulun yli­opis­tol­li­seen sai­raa­laan ja siel­tä Päi­vö­lään, Outi ker­too.

Mah­dol­li­suus teh­dä mitä halu­aa

Aamu­kah­vien lopul­la Ola­vi Kois­ti ja Vil­ho Hil­tu­nen uskal­tau­tu­vat Outin ja Karin jut­tusil­le. Ola­vi ja Vil­ho muis­tut­ta­vat heti, että mukaan elä­ke­läis­ten toi­min­taa voi tul­la jo nyt.

– Minä oli­sin voi­nut vie­lä jat­kaa töis­sä, mut­ta ajat­te­lin, että minä en enää ala tähän maa­kun­ta­uu­dis­tuk­seen. Minul­la on 10 orga­ni­saa­tio­muu­tos­ta ollut täs­sä työ­uran aika­na, niin se saa riit­tää, Outi tote­aa Ola­vil­le ja Vil­hol­le, jot­ka toi­vot­ta­vat Outin ter­ve­tul­leek­si elä­ke­läis­ten jouk­koon.

Outi odot­taa sitä, ettei tar­vit­se suun­ni­tel­la asioi­ta, vaan voi teh­dä, mitä halu­aa.

– Tääl­lä par­la­men­tis­sa oli vain mie­hiä, mut­ta on me puhut­tu, kun meil­lä­kin jää täs­sä muu­ta­man vuo­den sisäl­lä eläk­keel­le työ­ka­ve­rei­ta, että me perus­te­taan sit­ten oma köö­ri, Outi tuu­maa ja jat­kaa, että hänel­lä on koto­na odot­ta­mas­sa pal­jon sit ku -hom­mia.

Eläk­keel­le jään­nis­sä on hai­keut­ta, mut­ta Outi tote­aa, että hän voi käy­dä elä­ke­päi­vi­nä vapaa­eh­toi­se­na Päi­vö­lä­ko­dis­sa ulkoi­lut­ta­mas­sa ikäih­mi­siä ja teh­dä kaik­kea, mitä siel­lä kek­si­tään­kään. Ikä­vää työ­elä­mään vähen­tää resurs­si­pu­la, jon­ka kans­sa esi­mies jou­tuu pai­ni­maan koko ajan. Outi toi­voi­si Päi­vö­lä­ko­tiin vie­rai­lul­le enem­män vapaa­eh­toi­sia eri yhdis­tyk­sis­tä piris­tä­mään ikäih­mis­ten arkea.

– Yli­kii­min­gin elä­ke­läi­set ja SPR:n Yli­kii­min­gin osas­to käy­vät ja Yli­kii­min­gin maa- ja koti­ta­lous­nai­set ovat kuto­neet van­huk­sil­le muf­fe­ja, mut­ta enem­pi­kin sai­si tul­la mukaan vapaa­eh­toi­sia. Toi­min­ta ei tar­vit­se olla aina mitään ihmeel­lis­tä, vaik­ka leh­den lukua, hius­ten lait­toa, kyn­sien lak­kaus­ta tai lau­lua. Jos vaik­ka pari­kin ker­taa vuo­des­sa kävi­si, niin se oli­si jo hyvä, Outi pai­not­taa.

Vie­lä ker­ran Päi­vö­lään

Seol­ta Outin vuo­den 1956 Zetor 25A:n kyy­ti jat­kuu töi­hin Päi­vö­lä­ko­tiin. Outi kiit­te­lee mie­leen­pai­nu­vas­ta työ­mat­ka­kyy­dis­tä Karia, joka on läh­te­nyt kuu­den jäl­keen koto­aan Kii­min­gis­tä liik­keel­le.

– Tosi hyvä kyy­ti oli, ja peh­myt penk­ki, Outi kiit­tää.

Päi­vö­lä­ko­dis­sa Outia ter­veh­tii iloi­nen jouk­ko työ­ka­ve­rei­ta, jot­ka toi­vot­ta­vat Outin ter­ve­tul­leek­si töi­hin.

– Muka­vin aja­tuk­sin ja miet­tein läh­den vii­mei­seen päi­vään. Sit­ten jään lomal­le ja jou­lu­kuun alus­sa viral­li­ses­ti eläk­keel­le. Ei kadu­ta mikään. Kesäl­lä oli sel­lai­nen tun­ne, että jää niin pal­jon asioi­ta kes­ken. Tote­sin sit­ten, että eihän sitä kos­kaan saa kaik­kea val­miik­si. Pitää vain lait­taa sem­moi­seen pis­tee­seen, että jat­ka­jan on sii­tä hyvä jat­kaa.

– Kii­min­gin hyvin­voin­ti­kes­kus­kuk­sen Jaa­ran­kar­ta­non ja Kii­min­gin yöko­ti­hoi­don pal­ve­lue­si­mies Pet­ra Hil­tu­nen sijais­taa minua sii­hen asti, kun­nes jat­ka­ja­ku­viot sel­viä­vät. Tii­mi­vas­taa­va on Kär­nän Ire­ne, joka hoi­taa käy­tän­nön asioi­ta Päi­vö­läs­sä. Toki käyn loman aika­na tääl­lä kat­so­mas­sa ja aut­ta­mas­sa jat­ka­jan sit­ten alkuun. Kii­tän kaik­kia yhteis­työ­kump­pa­nei­ta ja työ­ka­ve­rei­ta hyväs­tä yhteis­työs­tä. Olen tosi onnel­li­nen, että olen saa­nut työs­ken­nel­lä niin hyvis­sä työyh­tei­söis­sä, Outi tuu­maa ja tote­aa, että elä­mä jat­kuu.