Luon­non­kuk­kien päi­vä­nä ret­keil­tiin Selus­kal­la

Yleispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietettiin viime sunnuntaina. Luonnonkukkien päivän retkelle Ylikiimingin Seluskaan kokoontui joukko innokkaita kasvibongaajia.

Sun­nun­tai­na kai­kis­sa Poh­jois­mais­sa vie­tet­tiin vuo­sit­tais­ta Luon­non­kuk­kien päi­vää. Suo­mes­sa Luon­non­kuk­kien päi­vää vie­te­tään koko maan laa­jui­ses­ti opas­tet­tu­jen luon­non­kuk­ka­ret­kien avul­la. Ran­ta­poh­jan alu­eel­la jär­jes­tet­tiin Yli­kii­min­kiin Selus­kan talol­le suun­tau­tu­nut ret­ki, jon­ka jär­jes­ti­vät Kii­min­kien luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tys ja Kii­min­ki-Seu­ra.

Ret­ken oppaa­na toi­mi­nut tut­ki­ja Este­ri Ohe­no­ja kehuu ret­ki­koh­det­ta ja sen kas­vis­toa vuo­laas­ti. Hänel­le Selus­kan talo on uusi koh­de, mut­ta pihal­ta löy­ty­neet kas­vit suu­ril­ta osin tut­tu­ja. Ohe­no­ja etsii pihal­ta van­hal­le talol­le tyy­pil­lis­tä kas­vis­toa, ja eräs ret­ke­läi­nen havait­see piha­nur­mel­la kumi­naa. Ohe­no­ja ker­too, että sitä osat­tiin aikoi­naan hyö­dyn­tää maus­tee­na.

- Aioim­me tul­la tän­ne ret­kel­le jo vii­me kesä­nä, kun kans­sa­ni oppaa­na ole­vat Aulik­ki ja Eero Simi­lä ker­toi­vat minul­le Selus­kas­ta. Onnek­si tänä vuon­na pää­sim­me tän­ne — tääl­lä on val­ta­vas­ti kas­ve­ja, ja vie­rei­sen Ison Selus­kan­jär­ven ansios­ta myös ran­ta­kas­ve­ja, Ohe­no­ja kiit­te­lee.

Luon­non­kuk­kien päi­vän ret­kioh­jel­maan kuu­luu ret­ki­koh­teen kas­vis­toon tutus­tu­mi­nen ja kas­vi­ha­vain­to­jen kir­jaa­mi­nen. Monil­la ret­ke­läi­sil­lä on muka­na myös kame­rat, joil­la komeim­mat kas­vi­löy­döt saat­taa ikuis­taa. Ohe­no­jan mukaan ret­kien oheis­oh­jel­ma vaih­te­lee aina koh­teen mukaan.

- Nyt kun olem­me tääl­lä Selus­kan talol­la, joka toi­mii tai­tei­li­ja Sam­po Kaik­ko­sen koti­na ja atel­jee­na, tutus­tum­me myös hänen tai­de­gal­le­ri­aan­sa. Toki myös kah­vit­te­lem­me ja pais­te­lem­me ran­nas­sa mak­ka­rat.

Este­ri Ohe­no­ja ohja­si Luon­non­kuk­kien päi­vän ret­keä. Hänen mie­les­tään Selus­kan talo oli erin­omai­nen ret­ki­koh­de.

Huo­mio­ta vie­ras­la­jien leviä­mi­seen

Ohe­no­ja on elä­köi­ty­nyt bio­lo­gi ja hän työs­ken­te­lee muun muas­sa Oulun yli­opis­ton kas­vi­museos­sa. Luon­non­kuk­kien päi­vän ret­kiä hän on opas­ta­nut jo usean vuo­den ajan.

- Tut­ki­ja­han ei oikeas­taan kos­kaan ole täy­sin eläk­keel­lä. Selus­kan piha­pii­ris­tä eri­tyi­sen kivan koh­teen tekee se, että tääl­lä on myös puu­tar­ha, jos­ta löy­tyy istu­tet­tu­ja vie­ras­la­je­ja.

Ohe­no­ja muis­tut­taa, että vaik­ka vie­ras­la­jit ovat kau­nii­ta, nii­den leviä­mi­nen puu­tar­ho­jen ulko­puo­lel­le tuli­si estää. Hän on huo­lis­saan eten­kin lupii­nis­ta, joka on Oulun seu­dul­la pääs­syt leviä­mään pien­ta­reil­le run­saa­na.

- Lupii­ni on voi­ma­kas. Sen kas­vu­pai­kal­la on ennen voi­nut kas­vaa esi­mer­kik­si kis­san­kel­lo­ja ja päi­vän­kak­ka­raa, mut­ta lupii­nin val­lat­tua pai­kan ei sii­hen mah­du enää muu­ta. Lupii­nin tor­ju­mi­seen tuli­si kiin­nit­tää kii­rees­ti enem­män huo­mio­ta, Ohe­no­ja tote­aa.