Lava­tans­sit kiin­nos­ta­vat nuo­ria­kin – Nui­ja­mies­ten lavan tun­nel­ma oli tiivis

Lava­tans­sit Yli­kii­min­gis­sä Nui­ja­mies­ten laval­la kerä­si pal­jon väkeä viet­tä­mään kesäil­taa vii­me lau­an­tai­na. Vaik­ka sää oli­kin hie­man vii­leä ja satei­nen, ei se menoa hidas­ta­nut. Musii­kin soi­des­sa alkoi tai­vas kir­kas­tua ja päät­ti­pä illan kau­nis aurin­gon­las­ku ja sateen­kaa­ri taivaalla.

Ensin Hur­ma-yhtye tans­sit­ti moni­puo­li­sel­la musii­kil­laan ylei­söä, ja tans­si­mas­sa oli­kin mone­ni­käis­tä poruk­kaa nuo­ris­ta vas­ta-alka­jis­ta koke­nei­siin kon­ka­rei­hin. Myö­hem­min illal­la poruk­kaa ker­tyi lavan tun­tu­maan todel­la pal­jon, kun Kake Ran­de­lin nousi laval­le. Klas­si­koik­si muo­dos­tu­nei­den kap­pa­lei­den muka­na lau­loi­vat niin ne, joi­den nuo­ruu­des­sa kap­pa­leet on jul­kais­tu, mut­ta myös tämän päi­vän nuo­ril­le hitit oli­vat tut­tu­ja. Eipä ihme, että tans­si­lat­tial­la oli tii­vis tun­nel­ma, sil­lä oli­pa lip­pu­ja myy­ty hen­ki­lö­kun­nan arvion mukaan liki 1500 kappaletta.

Yli­kii­min­gin kau­niis­sa mai­se­mis­sa Kii­min­ki­joen var­rel­la sijait­se­va tans­si­la­va on ainoa Oulun kau­pun­gin alu­eel­la toi­mi­va kesä­tans­si­la­va. Lavan yli 60-vuo­ti­sen his­to­rian aika­na siel­lä ovat esiin­ty­neet monet suo­ma­lai­sen musii­kin kär­ki­ni­met. Jat­kos­sa­kin lava tulee var­mas­ti ole­maan elin­voi­mai­nen, sil­lä aluet­ta kehi­te­tään koko ajan pal­ve­le­maan entis­tä parem­min tanssiväkeä.

Vuo­sien var­rel­la piha­pii­riin on nous­sut usei­ta raken­nuk­sia tans­si­la­van ympä­ril­le, kuten esi­mer­kik­si ravin­to­loi­ta sekä karao­ke. Lavan toi­sel­la puo­lel­la on myös­kin dis­ko, joka tar­jo­aa hie­man eri­lais­ta mei­nin­kiä eten­kin nuo­rem­mal­le suku­pol­vel­le. Voi­si siis tode­ta, että jokai­sel­le on jota­kin, ja että alue on uudis­tu­nut hie­nos­ti kun­nioit­taen sil­ti perinteitä.

Yli­kii­min­gin Nui­ja­mies­ten omil­la net­ti­si­vuil­la ker­ro­taan, että aluet­ta on kun­nos­tet­tu ja remon­toi­tu vii­me aikoi­na. Itse lavaa laa­jen­net­tiin ja tans­si­lat­tial­le saa­tiin lisää tilaa noin 60 neliö­met­rin ver­ran. Myös muun muas­sa asun­toau­toil­la ja ‑vau­nuil­la mat­kai­le­vien vie­rai­den majoit­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia on paran­net­tu ja hei­dät on otet­tu huo­mioon remont­tia teh­des­sä. Näi­den lisäk­si park­ki­paik­kaa­kin on laa­jen­net­tu, joka suju­voit­taa liik­ku­mis­ta paljon.

Tämä tapah­tu­ma oli osa Oulun Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuot­ta 2026. On hie­noa, että perin­tei­siä asioi­ta arvos­te­taan. Aina­kin tuon illan perus­teel­la voi­si tode­ta, että suo­ma­lai­nen tans­si­la­va­kult­tuu­ri voi hyvin nyt, vaik­ka sel­lai­sia­kin ajan­jak­so­ja on ollut, jol­loin tans­si­la­vat eivät ole olleet suur­suo­sios­sa. Kun monen arki tup­paa ole­maan täyn­nä kii­ret­tä ja häli­nää, maa­seu­dun rau­has­sa on kiva viet­tää kesäiltaa.

Hel­mi Jaara