Pyö­räi­lyä ja kep­pi­he­vos­te­lua Leu­van lenkillä

Noin kaksikymmentä kilometriä pitkän lenkin suorittivat monen ikäiset pyöräilijät. Reitti kulki Leuvantien ja Konttilantien kautta sorapintaiselle Rytiseläntielle sekä uudestaan Leuvantielle. Kuvassa ollaan jo matkan viimeisillä kilometreillä eli kohta jo takaisin kylätalolla. Kuvat: Ritva PiriNoin kaksikymmentä kilometriä pitkän lenkin suorittivat monen ikäiset pyöräilijät. Reitti kulki Leuvantien ja Konttilantien kautta sorapintaiselle Rytiseläntielle sekä uudestaan Leuvantielle. Kuvassa ollaan jo matkan viimeisillä kilometreillä eli kohta jo takaisin kylätalolla. Kuvat: Ritva Piri

Leu­van kyläyh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mä, jo perin­teek­si muo­dos­tu­nut Leu­van lenk­ki osui tänä vuon­na kelil­tään par­haa­seen mah­dol­li­seen het­keen, sil­lä aurin­ko pais­toi ja sää oli var­sin kesäi­nen, kun koko len­kin kier­tä­jät pol­kai­si­vat sun­nun­tai­na matkaan.

Nuo­rim­mil­la pyö­räi­li­jöil­lä oli puo­les­taan mah­dol­li­suus seik­kail­la Leu­van kylä­ta­lon vie­rei­sel­le ken­täl­le viri­te­tyl­lä tai­to­pyö­räi­ly­ra­dal­la tai pomp­pia yli estei­den kep­pi­he­vo­sen keralla.

Tar­jol­la oli lisäk­si kah­vit­te­lua sekä tut­tu­jen kans­sa rupat­te­lua. Tar­joi­lut­kin oli­vat kyläyh­dis­tyk­sen tal­koo­lai­set sijoit­ta­neet kau­niin ja lähes tyy­nen ilman innos­ta­mi­na ulko­sal­le, ja moni vart­tu­neim­mis­ta­kin kävi­jöis­tä istus­ke­li hyvän tovin pöy­tien äärel­lä, vaik­ka pyö­rän sel­kään nouse­mi­seen ei enää voi­mia ollut.

Iäk­käim­piä vie­rai­li­joi­ta edus­ti muun muas­sa enti­nen leu­va­lai­nen Pent­ti Ruo­na­la, jol­la vie­lä noin yhdek­sän­kym­me­nen iäs­sä on tapa­na kylän tapah­tu­mis­sa läheis­ten­sä kans­sa pii­pah­taa, jos vain oma kun­to sen sallii.

Myös yksin asu­va Sirk­ka Perä­lä naut­ti ohi­kul­ku­mat­kal­laan kah­vit kylä­ta­pah­tu­man lep­poi­sas­sa ilma­pii­ris­sä. Leu­van len­kin sora­pin­tai­sil­le met­sä­au­to­teil­le Perä­lä ei enää uskal­tau­tu­nut, joten hän aje­li itsel­leen sopi­van len­kin pääl­lys­tet­ty­jä tei­tä myö­ten, kui­ten­kin toki kylä­ta­lol­la seisahtuen.

– Onhan täs­sä muka­va käy­dä, kun näkee ihmi­siä ja on jut­tuseu­raa, kun muu­toin tulee oltua pal­jon yksik­seen, myhäi­li hän suun­na­tes­saan pyö­rän­sä kotia kohti.

Täl­lä ker­taa kylä­ta­pah­tu­man osan­ot­to jäi taval­lis­ta alhai­sem­mak­si, sil­lä useim­pi­na vuo­si­na pai­kal­la on vie­rail­lut huo­mat­ta­vas­ti enem­män lap­si­per­hei­tä, ja pyö­rän seläs­sä­kin lenk­kiä on kier­rel­lyt huo­mat­ta­vas­ti mit­ta­vam­pi jouk­ko. Kyläyh­dis­tyk­sen aktii­vit har­mit­te­li­vat­kin samal­le päi­väl­le osu­nei­ta pääl­lek­käi­siä tapahtumia.

– Yleen­sä sekä kesän pyö­räi­lyyn että eten­kin kylän tal­vi­ta­pah­tu­maan tulee kyl­lä rei­lum­min väkeä, mut­ta näi­tä sat­tuu toi­si­naan, he totesivat.

Len­kil­tä saa­pu­neet pyö­räi­li­jät puo­les­taan oli­vat hyvin­kin tyyy­väi­siä niin keliin kuin mat­kan­te­koon, jota ei tyy­nen sään ansios­ta vas­ta­tuu­li­kaan hidas­ta­nut. Lisäk­si myös rei­tin sora­tie­o­suu­det oli­vat hei­dän mukaan­sa hyväs­sä kunnossa.