Nuo­ren mie­li­pi­de: Kiusaa­mi­nen jät­tää jäljet

Kiusaa­mi­nen voi ilme­tä monel­la eri taval­la. Se ei aina ole ääne­käs­tä ja näky­vää. Näky­mä­tön kiusaa­mi­nen kui­ten­kin voi satut­taa yhtä pal­jon ihmis­tä kuin fyy­si­nen­kin loukkaaminen.

Mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­sa Lap­se­ni kysyy, mik­sei kukaan halua hän­tä leik­kiin (hs.fi 29.9.2025 ) nimi­merk­ki “Kave­ria kai­paa­van äiti” ker­too ujos­ta mut­ta muu­ten sosi­aa­li­ses­ta lap­ses­taan, joka ei uskal­la ottaa itse kon­tak­tia mui­hin lap­siin. Hän ihmet­te­lee, mik­si muut van­hem­mat tai lap­set eivät ota las­ta mukaan leikkiin.

Äidin näkö­kul­ma on täyn­nä huol­ta ja ymmär­ret­tä­vää surua. Yksin­ker­tai­nen lause, kuten “tule mukaan leik­kiin”, voi­si pelas­taa yksi­näi­sen lap­sen päi­vän, mut­ta lii­an­kin usein nämä sanat jää­vät sano­mat­ta. Kun lap­si jää yksin, hänel­lä kas­vaa tun­ne, ettei kuu­lu jouk­koon ja voi tul­la tun­ne, ettei kel­paa muil­le sel­lai­se­na kuin on.

Moni ujo, hil­jai­nen tai muu­ten eri­lai­nen lap­si kokee yksin jää­mis­tä jo päi­vä­ko­dis­sa ja kou­lus­sa. Ulko­puo­li­sek­si jää­mi­nen voi olla ras­kas koke­mus, ja sil­lä voi olla pit­kä­kes­toi­sia vai­ku­tuk­sia lap­sen kehi­tyk­ses­sä. Nuo­re­na koet­tu kiusaa­mi­nen voi vai­kut­taa ihmi­seen vie­lä aikui­siäl­lä­kin. Jos lap­si kokee tois­tu­vas­ti, ettei hän­tä huo­ma­ta eikä arvos­te­ta, hän voi alkaa vetäy­tyä, ahdis­tua tai jopa masentua.

Kir­joit­ta­jan mie­les­tä aikui­set voi­si­vat teh­dä enem­män. Leik­ki­ken­til­lä ja pihoil­la tuli­si kaik­kien huo­leh­tia, ettei kukaan jäi­si yksin. Kir­joit­ta­ja toi­voi­si, että asi­aa otet­tai­siin esil­le päi­vä­ko­ti­ryh­mis­sä las­ten kans­sa ja var­mis­tet­tai­siin, ettei kukaan ryh­mäs­sä jou­du ole­maan yksin. Hän kehot­taa myös kaik­kia miet­ti­mään itse: “Mil­tä tun­tui­si, jos jäi­si ilman kaveria?”

Las­ten empa­tia­ky­kyä tuli­si kehit­tää. Van­hem­mil­la on suu­ri vas­tuu sii­tä, mil­lai­sia lap­sis­ta kas­vaa ja mil­lai­sia asen­tei­ta lap­set saa­vat. Jos aikui­set ovat huo­maa­vai­sia ja kut­su­vat lap­sen mukaan leik­kei­hin, myös oma lap­si voi­si oppia toi­mi­maan samoin. Oli­si tär­keä muis­taa aina hymyil­lä, ter­veh­tiä ja kut­sua leik­kiin mukaan, kos­ka se voi olla yksi­näi­sel­le lap­sel­le päi­vän koho­koh­ta ja se voi roh­kais­ta jat­kos­sa las­ta hake­tu­maan myös itse mukaan leikkeihin.

Lopuk­si oli­si hyvä muis­taa, että jokai­nen lap­si on arvo­kas ja ansait­see tul­la huo­mioi­duk­si. Ulko­puo­lel­le jät­tä­mi­nen ei aina ole tie­toi­nen teko, mut­ta sen vai­ku­tuk­set voi­vat olla vaka­via­kin. Sik­si oli jokai­sen ihmi­sen vel­vol­li­suus puut­tua tilan­tei­siin, jos­sa joku jää yksin, ja näin saa­tai­siin jokai­nen lap­si tun­te­maan itsen­sä arvos­te­tuk­si ja tärkeäksi.

Yli-Iin kou­lun yhdeksäsluokkalainen