Aikui­sur­hei­lu ei ole pel­käs­tään kil­pai­le­mis­ta – liik­ku­mi­sen ilo ja yhteis­hen­ki nouse­vat esiin myös SM-kisoissa

SAUL:n eli Suo­men Aikui­sur­hei­lu­lii­ton ylei­sur­hei­lun SM-kisat jär­jes­tet­tiin Turus­sa 26.–28. kesä­kuu­ta. Kol­mi­päi­väi­siin kisoi­hin osal­lis­tui aikui­sur­hei­li­joi­ta myös Ran­ta­poh­jan alu­een urhei­luseu­rois­ta: Yli-Iin Nase­vas­ta, Kii­min­gin Urhei­li­jois­ta sekä Hau­ki­pu­taan Veikoista.

Yli-Iin Nase­van nimis­sä kil­pai­le­mas­sa olleet Tuo­mo Repo ja Urpo Hek­ka­la nos­ta­vat esiin sen, ettei aikui­sur­hei­lus­sa pää­pai­no ole kilpailemassa.

– Mur­ro­siän jäl­keen oma suh­de urhei­luun ei ole enää ollut niin into­hi­moi­nen. Nykyi­sin se on vie­lä­kin ren­nom­pi. Aikui­sur­hei­lu on minul­le ter­veys­lii­kun­taa, ajan­vie­tet­tä ja sosi­aa­lis­ten suh­tei­den yllä­pi­toa, Hek­ka­la kertoo.

Turun kisois­ta M50 ‑sar­jan kor­keus­hy­pys­sä hopeal­le yltä­nyt Repo har­joit­te­lee yhä tavoit­teel­li­ses­ti, mut­ta veren­ma­ku suus­sa ei mennä.

– Sii­tä pitää pys­tyä naut­ti­maan. Se on täs­sä vai­hees­sa ihan tur­haa, jos pitää ham­paat irves­sä har­joi­tel­la ja suo­rit­taa, hän sanoo.

Ker­ran vuo­des­sa jär­jes­tet­tä­vis­sä SM-kisois­sa syviä tut­ta­vuuk­sia mui­den kil­pai­li­joi­den kans­sa ei ole ehti­nyt muo­dos­tua, mut­ta yhteis­hen­ki on kisois­sa vahvana.

– Se on sel­lais­ta yhteen hii­leen puhal­ta­mis­ta, toi­sia kan­nus­te­taan ja tsem­pa­taan. Mie­les­tä­ni on hie­noa, kun tul­laan kisoi­hin suo­rit­ta­maan, oli se tulos­ta­so mikä tahan­sa. Sii­nä­kin on jo sil­loin aika iso kyn­nys yli­tet­ty, Repo kertoo.

Samois­sa lajeis­sa ja sar­jois­sa kisaa­vat kas­vot ovat kui­ten­kin tul­leet tutuik­si, Hek­ka­la sanoo.

– Tänä­kin vuon­na eräs hel­sin­ki­läi­nen sei­väs­hyp­pää­jä kiit­te­li ja nau­res­ke­li sil­le, että kave­ri­ni kans­sa rou­da­sim­me hänel­le tänä­kin vuon­na hyvän hyp­py­sei­pään yli 600 kilo­met­rin pääs­tä ruuh­ka-Suo­meen, Hek­ka­la jatkaa.

Jo nuo­re­na ylei­sur­hei­lun aloit­ta­nut Repo har­ras­ti ja kil­pai­li aktii­vi­ses­ti noin kah­dek­san­to­si­ta vuo­den ikään saak­ka. Sen jäl­keen kil­pai­le­mi­ses­ta tuli useam­man vuo­den tau­ko. Uusi kipi­nä kil­pai­le­mi­seen tuli muu­ta­ma vuo­si taka­pe­rin Revon käy­tyä Oulun Pyrin­nön jär­jes­tä­mäs­sä aikuis­ten ylei­sur­hei­lu­ker­hon kautta.

– Siel­tä sit­ten ehdo­tet­tiin mul­le, että läh­de­hän Tuo­mo SAU­Lin kisoi­hin. Aluk­si mie­tin, että mikä ihmeen Sau­li, mut­ta tuli lopul­ta läh­det­tyä, hän sanoo.

Kil­pai­lui­hin yhä uudes­taan vetä­vät moni­nai­set syyt. Liik­ku­mi­sen ilon ja ter­vey­den yllä­pi­tä­mi­sen lisäk­si kil­pai­lu­viet­ti ajaa Repoa.

– Onhan sitä aina ollut sel­lai­nen kil­pai­lu­viet­ti, että oli­si jota­kin tavoit­teel­li­suut­ta sii­hen teke­mi­seen, Repo kertoo.

Tavoit­teet ovat kui­ten­kin iän myö­tä hie­man eri­lai­sem­pia, kuin nuo­rem­pa­na. Ennen kaik­kea Repo halu­aa pysyä ehjänä.

– Koko har­joit­te­lun perus­ta on, että saa kro­pan kes­tä­mään sen kisasuorituksen.

Revon toi­nen yleis­ta­voi­te on pyr­kiä pysy­mään samal­la suo­ri­tus­ta­sol­la seu­raa­vaan ikä­sar­jaan asti. Turun kisois­sa hän teki kor­keus­hy­pys­sä uuden oman ennä­tys­tu­lok­sen­sa, 164 sent­ti­met­riä. Hänen aiem­pi ennä­tyk­sen­sä oli 163 senttimetriä.

– Sii­nä vah­vis­tui se aja­tus, että ikä on vain nume­ro. Kun tree­naa­mis­ta saa jär­ke­vöi­tet­tyä, niin on mah­dol­lis­ta teh­dä suo­ri­tuk­sia, joi­hin ei oli­si aluk­si itse­kään usko­nut, Repo hymyilee.

Kor­keus­hy­pyn lisäk­si Repo osal­lis­tui myös kol­mi­loik­kaan, jos­sa hän sijoit­tui vii­den­nek­si. Koko­nai­suu­des­saan hän ker­too ole­van­sa tyy­ty­väi­nen omaan kisaviikonloppuunsa.

– Kol­mi­loik­kaan näi­hin kisoi­hin tavoi­te oli 9 met­riä, ja pää­sin 9,5 met­riin. Voi kyl­lä olla tosi tyy­ty­väi­nen. Näl­kä jäi, ruu­tia on vie­lä tyn­ny­ris­sä, hän toteaa.

Onnis­tu­nei­den kiso­jen jäl­keen Revon kat­se siir­tyy ensi vuon­na jär­jes­tet­tä­viin EM-kisoi­hin Jyväskylässä.

– Sin­ne oli­si mah­ta­va pääs­tä kisaa­maan, jos pysyn ehjä­nä ja tulos­ta­so säi­lyy hyvänä.

Vuo­den aika­na Repo ker­too osal­lis­tu­van­sa yhteen tai kah­teen kil­pai­luun. Hän arve­lee, että itse­var­muu­den saa­mi­sek­si kan­nat­tai­si osal­lis­tua useam­paan­kin, mut­ta näil­lä on men­ty toistaiseksi.

Hek­ka­la sanoo aikui­sur­hei­lun pai­not­tu­van pit­käl­ti Ete­lä-Suo­meen, mikä on hänen mie­les­tään harmi.

– Enem­män sai­si olla kiso­ja myös poh­joi­ses­sa. Kii­tos kui­ten­kin Kajaa­nin Urhei­li­joil­le, jot­ka joka vuo­si urheas­ti jär­jes­tä­vät kak­si­päi­väi­set kisat, vaik­ka niis­sä ei pal­joa osal­lis­tu­jia olekaan.

Turun SM-kisois­ta mita­le­ja kotiin Revon lisäk­si toi­vat Kii­min­gin Urhei­li­joi­den Kei­jo Aal­to­nen, Timo Kopak­ka­la ja Eila Han­he­la. Hau­ki­pu­taan Vei­kois­ta mita­lei­ta voit­ti­vat Sir­pa Myl­ly­kan­gas sekä Kirs­ti Reuh­ka­la.