Elä­mys­mat­ka yölau­tal­la pit­kin Iijokea

Elämysmatka alkamaisillaan ja Riku Pakanen johdatti tukin päällä tukkilauttaa Jakkukylästä kohti Lainepudasta. Kuvat: Anu KauppilaElämysmatka alkamaisillaan ja Riku Pakanen johdatti tukin päällä tukkilauttaa Jakkukylästä kohti Lainepudasta. Kuvat: Anu Kauppila

Lau­an­tai-ilta, alka­va aurin­gon­las­ku ja 23 met­riä pit­kä laut­ta Jak­ku­ky­län riip­pusil­lan kup­pees­sa on val­mii­na mat­kal­le kyy­dis­sään 19 hen­ki­lön mie­his­tö. Mie­his­tö koos­tui hen­ki­löis­tä, jot­ka innos­tui­vat lau­tan kap­tee­ni­na toi­mi­neen Jar­mo Ala­siu­ruan Face­book-ilmoi­tuk­ses­ta, jos­sa hän etsi mie­his­töä elämysmatkalle.

Jak­ku­ky­län kou­lul­le saa­pui san­koin jou­koin ihmi­siä kat­se­le­maan lau­tan ja mie­his­tön läh­töä sekä viet­tä­mään kesäil­taa tikan­hei­ton, ilta­jum­pan ja sil­ta­kah­vi­lan anti­mis­ta nauttien.

Yölau­tan mie­his­töön kuu­lui täl­lä ker­taa 11 nais­ta ja 8 mies­tä. Nuo­rin jäse­nis­tä oli pian 19 vuot­ta täyt­tä­vä Anni Karen, joka oli tul­lut laut­ta­mat­kal­le mum­mun­sa Mar­ja-Lee­na Per­nun kanssa.

– Minä olen täl­lai­nen seik­kai­li­ja ja onnek­si Anni läh­ti mum­mun mukaan, Mar­ja-Lee­na Per­nu hymyili.

Yölau­tan mie­his­tö saa­tiin nopeas­ti kasaan sen jäl­keen, kun Ala­siu­rua teki Face­boo­kiin ilmoi­tuk­sen tule­vas­ta yölauttamatkasta.

– Poh­din, että oli­si­ko täl­lai­sel­le elä­mys­mat­kai­lul­le kysyn­tää. Tämä laut­ta­mat­ka toi­mii ikään­kuin pilot­ti­na sil­le ideal­le ja odo­tan kovas­ti mie­his­tön palaut­tei­ta, Ala­siu­rua kertoi.

Laut­ta­mat­kal­le Turus­ta asti tul­lut Eri­ka Woo­dard ker­toi innos­tu­neen­sa seik­kai­lus­ta näh­ty­ään ilmoi­tuk­sen koti­ky­län­sä Face­book-ryh­mäs­sä. Hän ilmoit­ti itsen­sä ja isän­sä Vesa Han­hi­sa­lon mat­kal­le samantien.

– Kyl­lä noki­pan­nu­kah­vit ja mak­ka­rat perin­ne­mai­se­mas­sa tuk­ki­lau­tal­la joel­la lipuen aina eta­nat ja val­ko­vii­nin voit­taa, Woo­dard naurahti.

– Tämä on kyl­lä ainut­laa­tui­nen koke­mus, Han­hi­su­van­to komp­pa­si tytärtään.

Ala­siu­rua tie­si ker­toa, että jos­sain päin Euroop­paa saman­kal­tai­sia tuk­ki­laut­ta­mat­ko­ja on jär­jes­tet­ty, mut­ta Suo­mes­sa mois­ta ei jär­jes­te­tä missään.

Laut­ta­mat­kan aika­na Iijo­kea pit­kin lipu­va jät­ti­mäi­nen tuk­ki­laut­ta oli näh­tä­vyys ja moni joki­var­ren asu­kas ja mök­kei­li­jä kävi ran­nas­sa vil­kut­ta­mas­sa mie­his­töl­le ison maa­il­man tyyliin.

Mat­kan alus­sa jokai­nen mie­his­tön jäsen löy­si itsel­leen mie­lui­san pai­kan yli 20 000 kiloa kan­ta­van lau­tan kyy­dis­tä. Puheen­so­ri­na peit­ti alleen moot­to­rin äänen ja ajoit­tain mie­his­tö hil­jen­tyi ihas­te­le­maan aurin­gon pin­kik­si ja orans­sik­si vär­jää­mää tai­vas­ta hil­jai­suu­den kes­kel­lä ja lau­tan lipues­sa omaan tahtiinsa.

– Vir­taus­ta ei nyt juu­ri­kaan ole pie­nis­tä pyör­teis­tä huo­li­mat­ta. Vähän aute­taan lau­tan kul­kua nyky­ai­kai­sil­la veh­keil­lä, Ala­siu­rua naurahti.

Perä­mie­he­nä toi­mi­nut monin­ker­tai­nen tuk­ki­ki­so­jen suo­men­mes­ta­ri Riku Paka­nen näyt­ti, miten tuk­ki hänen allaan liik­kuu vai­vat­to­mas­ti ja miten tukil­la on aikoi­naan otet­tu nokosia.

Oulus­ta tul­leet Mer­vi ja Tomi Hil­luk­ka­la ker­toi­vat kokeil­leen­sa itse­kin nuo­rem­pi­na pysy­vät­kö he tukin pääl­lä. Lau­tal­le he innos­tui­vat läh­te­mään, kos­ka tuk­ki­lais­ki­sat jäi­vät tänä vuon­na välistä.

– Nuo­re­na las­kin pie­nen kos­ken tukil­la ja pysyin ihan hyvin pys­tys­sä. Nyt teki­si kovas­ti mie­li kokeil­la uudes­taan, Mer­vi Hil­luk­ka­la naurahti.

Paris­kun­ta oli pukeu­tu­nut lau­tal­le asian­mu­kai­ses­ti, Mer­vi Perä­poh­jo­lan kan­sal­lis­pu­vun hamee­seen ja Tomi mies­ten kansallispukuun.

Mat­kan aika­na lau­tal­le syty­tet­tiin kak­si nuo­tio­ta, joi­den ääres­sä mie­his­tö pää­si naut­ti­maan noki­pan­nu­kah­vit sekä pais­ta­maan mak­ka­raa ja vaahtokarkkeja.

– Liek­kö­hän ennen eväi­nä oli vaah­to­kark­ke­ja, Iis­tä kotoi­sin ole­va ja edel­leen Iis­sä mök­kei­le­vä Eeva-Lii­sa Savi­lam­pi nauroi.

Nuo­tion äärel­lä Per­nu muis­te­li omaa nuo­ruut­taan ja uit­to­ja, jois­sa hän­kin oli lajit­te­le­mas­sa vääriä.

– Ran­nas­ta otet­tiin vauh­tia ja juos­tiin tuk­kien pääl­lä, Per­nu kertoi.

Per­nus­ta uit­to­his­to­rian yllä­pi­tä­mi­nen ja tie­don siir­tä­mi­nen nuo­rem­mil­le pol­vil­le on tär­ke­ää. Hän on kir­joit­ta­nut aihees­ta myös vas­ta ilmes­ty­neen las­ten­kir­jan Tari­noi­ta lap­sil­le Iin uitosta.

– Monet aikui­set­kin ovat tul­leet sano­maan, että hekin ovat oppi­neet kir­jan myö­tä uut­ta, Per­nu kertoi.

Vaik­ka laut­ta­mie­his­tön jäse­net eivät olleet entuu­des­taan toi­sil­leen tut­tu­ja, puheen­so­ri­nas­ta pää­tel­len oli­si voi­nut kuvi­tel­la ole­van­sa yhden ison suvun matkassa.

– Täs­sä­hän meni­si var­mas­ti jo yksi kesä pel­käs­tään iiläi­siä kyy­dit­täes­sä, Woo­dard nauroi.

Ala­siu­rua ja Paka­nen ker­toi­vat lau­tan tuk­kien ole­van käy­tös­sä kol­mat­ta vuot­ta ja samo­ja tuk­ke­ja aio­taan käyt­tää vie­lä ensi kesä­nä. Tukit ovat män­tyä ja kuus­ta, mies­ten itse kaatamia.

Laut­ta raken­net­tiin nyt vii­det­tä ker­taa. Kol­me­na ensim­mäi­se­nä vuo­te­na mie­his­tö pää­si las­ke­maan lau­tal­la läpi Maa­lis­maan kos­kien, mut­ta heik­ko­jen tul­vien vuok­si kos­kien las­ke­mi­nen on jää­nyt vii­me ja tänä vuon­na tekemättä.

– Kyl­lä­hän se on voit­ta­ja­fii­lis, kun tulee tuol­ta kos­kien läpi, vesi hipoo rin­taa ja pysyy kyy­dis­sä, Ala­siu­rua hymyili.

Lau­tal­la on las­ket­tu kui­ten­kin vii­me ja tänä kevää­nä Mar­ti­mo­joen suul­ta noin 11 kilo­met­rin mat­ka Laineputaalle.

Laut­ta­mat­kan aika­na Ala­siu­rua ker­toi mie­his­töl­le uit­to- ja laut­ta­his­to­rias­ta, jota hän halu­aa yhdes­sä Paka­sen ja mui­den pai­kal­lis­ten kans­sa ylläpitää.

Ennen lau­toil­la kul­je­tet­tiin ter­vaa ja sen tar­peen hii­vut­tua, tuk­kien uitos­ta tuli tär­kein­tä laut­ta­toi­min­nal­le. Kaik­ki kui­ten­kin lop­pui 1900-luvun alus­sa voi­maan­tul­leen uit­to­sään­nön ja irto­ui­ton myötä.

– Ennen irto­uit­toa laut­ta­toi­min­taa haas­toi lohi­pa­to­jen raken­ta­mi­nen ja sodan jäl­keen raken­ne­tut voi­ma­lai­tok­set oli­vat vii­mei­nen niit­ti, Ala­siu­rua jatkoi.

Laut­to­ja ei ole aina raken­net­tu vain tukeis­ta. Ennen 1900-lukua raken­net­tiin myös lank­ku­laut­to­ja sahatavarasta.

– Kun ei ollut maan­tei­tä ja muun muas­sa Pudas­jär­ven Petä­jä­kan­kaan sahal­ta piti saa­da tava­ra Röyt­tään ja maa­il­mal­le, piti saha­ta­va­ras­ta raken­taa lank­ku­laut­to­ja, Ala­siu­rua kertoi.

Kel­lo lähe­nee yhtä yöl­lä, mie­his­tö hil­je­nee tyy­nen joen ja tai­an­omai­sen mai­se­man edes­sä. Osa nousee sei­so­maan lop­pu­mat­kak­si ja jokai­nen halu­aa naut­tia elä­myk­ses­tä täy­sin rin­noin. Puheis­sa kuu­luu jo, kuin­ka moni suun­nit­te­lee tuo­van­sa per­heen­jä­se­nen tai ystä­vän­sä seu­raa­val­la ker­ral­la mukanaan.

– Toi­von, että tätä ide­aa jat­ko­ja­los­te­taan ja toteu­te­taan ensi kesä­nä. Uskon, että tämä kiin­nos­taa niin pai­kal­li­sia kuin ulko­paik­ka­kun­ta­lai­sia ja ulko­mai­sia­kin kävi­jöi­tä, Han­hi­sa­lo totesi.

Puo­li kah­del­ta laut­ta ja mie­his­tö saa­pu­vat mää­rän­pää­hän­sä Lai­ne­pu­taal­le. Onnel­li­nen ja väsy­nyt mie­his­tö kapusi ran­taan ja kokoon­tui vie­lä yhteis­ku­vaan kii­tel­len samal­la jär­jes­tä­jiä unoh­tu­mat­to­mas­ta matkasta.

– Tätä ei kyl­lä hevil­lä unoh­da, mie­his­tö tote­aa yksimielisesti.