Toi­mit­ta­jal­ta: Nyt on kevät – joko olet rantakunnossa?

Suu­rin osa meis­tä sei­laa elä­mäs­sään ja har­ras­tuk­sis­saan jos­sain kes­kin­ker­tai­suu­den ja kes­ki­mää­räi­syy­den lie­peil­lä. Onko sii­nä jotain huo­noa. Ei ole, vaik­ka joku jos­sain yrit­tää takoa meis­tä kai­kis­ta superihmisiä.

Yhtei­sön pai­ne voi olla kova. Pul­la­tai­ki­nan lail­la pai­su­nut sosi­aa­li­nen media on sitä vie­lä lisän­nyt. Ammat­ti­so­met­ta­ja tie­naa sil­lä, että hän pai­men­taa mei­tä oikeal­le tiel­le. Hän kerää asial­laan ja saa­mil­laan klik­kauk­sil­la rahaa. Ja pian alkaa­kin muu­ten joka tuu­tis­ta tul­la ohjei­ta sii­tä, että miten ran­ta­kun­toon kesäksi.

Mikä on oikea mää­rä työ­tä, lii­kun­taa ja lepoa? Miten minun pitäi­si syö­dä pysyäk­se­ni ter­vee­nä? Voi­ko kult­tuu­rin har­ras­ta­mi­nen pitää mie­len vir­keä­nä ja mitä kult­tuu­ria pitäi­si har­ras­taa? Riit­tää­kö Salat­tu­jen elä­mien seu­raa­mi­nen vai pitää­kö paneu­tua suu­riin maa­il­man­kir­jal­li­suu­den klas­si­koi­hin ollak­seen kunnioitettava.

Jul­ki­suu­des­sa esiin pää­se­vät alal­la kuin alal­la aina äärim­mäi­syy­teen mene­vät ihmi­set, joi­ta monet ryh­ty­vät seu­raa­maan. Onko minun tun­net­ta­va huo­noa omaa­tun­toa sii­tä, etten ole täh­tää­mäs­sä kun­toi­lul­la­ni edes puo­li­ma­ra­to­nil­le kuten moni muu. Riit­tää­kö sopi­va mää­rä hikeä ja piris­ty­nyt mieli.

Uuden ja mah­dol­li­ses­ti lähes ikui­sen elä­män takaa­van ruo­ka­va­lion lan­see­rauk­sen jäl­keen seu­raa jäl­leen uusi ravin­to­suo­si­tus, joka ehkä var­mis­taa vie­lä pitem­män ikui­sen elä­män. Näis­tä kuviois­ta olen tip­pu­nut kär­ryil­tä jo ajat sitten.

Kevät on uudis­tu­mi­sen aikaa. Hyvä on, uudis­tu­taan, mut­ta kul­le­kin sopi­val­la taval­la. Hyvää Vappua!