Toi­mit­ta­jal­ta: Nar­sis­tit vallankahvassa

Oli­pa­han aja­tuk­sia herät­tä­vä elo­ku­va. Teat­te­rei­hin aika vas­ta saa­pu­nut Nurem­berg eli euroop­pa­lai­sit­tain Nürn­berg pyr­kii luo­taa­maan sitä, mik­si ehkä yhä vie­lä­kin nar­sis­ti­set jul­mu­rit pää­se­vät val­taan ja saa­vat aikaan val­ta­vaa kär­si­mys­tä. Ja mik­si taval­li­set­kin ihmi­set voi­vat pää­tyä suo­rit­ta­maan hei­dän mää­rää­mi­ään kauheuksia.

Nürn­ber­gin sota­syyl­li­syy­soi­keu­den käyn­nit alkoi­vat syk­syl­lä 1945 ja jat­kui­vat noin vuo­den. Suu­rim­mil­le nat­si­ri­kol­li­sil­le lan­ge­tet­tiin kuolemantuomiot.

Elo­ku­van kes­kiös­sä ovat nat­si-Sak­san kak­kos­mies Her­mann Göring ja ame­rik­ka­lai­nen psy­ko­lo­gi Douglas Kel­ly, joka yrit­tää saa­da sel­vil­le mil­lai­nen mies on ollut joh­ta­mas­sa val­tio­ta, joka käyn­nis­ti kes­ki­tys­lei­rien val­ta­van mur­ha­ko­neis­ton ja maa­il­man­so­dan, jon­ka lop­pu­tu­lok­se­na sai sur­man­sa yli 70 mil­joo­naa ihmistä.

Kel­lyn joh­to­pää­tös on sel­vä. Imar­te­lul­le per­so nat­si­joh­ta­ja on nar­sis­ti­nen ja val­lan­hi­moi­nen sosio­paat­ti, joka osaa halu­tes­saan olla hur­maa­va ja hyvin­kin inhi­mil­li­sen oloi­nen. Hän on kovin huo­lis­saan per­heen­sä tilanteesta.

Katu­mus­ta hän ei kui­ten­kaan osoi­ta. Oikeu­den­käyn­nis­sä Rus­sell Crowen esit­tä­mä Göring on uhma­kas ja yli­mie­li­nen. Hän odot­taa sel­viä­vän­sä ilman tuo­mio­ta ja ken­ties palaa­van­sa jopa val­taan. Tuo­mio on kui­ten­kin hirt­tä­mi­nen. Göring löy­tää pako­tien nöy­ryyt­tä­väs­tä tuo­mios­ta. Hän sur­maa itsen­sä hänel­le ehkä sala­kul­je­te­tul­la syanidikapselilla.

Nat­sit nousi­vat Sak­sas­sa val­taan rasis­mil­la ja liet­so­mal­la vihaa sekä kat­ke­ruut­ta. Mik­si sel­lai­nen kuu­los­taa kovin tutul­ta tänä­kin päi­vä­nä. Voi­si­ko olla että kei­tos toi­mii val­lan­hi­mois­ten nar­sis­tien kons­ti­na tiel­lä koh­ti val­lan­kah­vaa yhä vie­lä­kin. Ennen val­lan­kaap­paus­ta nat­sit­kin sai­vat suu­ren kan­na­tuk­sen demo­kraat­ti­sis­sa vaa­leis­sa. Hei­dät äänes­tet­tiin valtaan.

Kai­ken jäl­keen Sak­sa oli rau­nioi­na ja niin oli suu­ri osa muu­ta­kin maailmaa.