Aktiivisin marjastuskausi alkaa olla käsillä. Metsistä haetaan ensin mustikkaa ja hillaa ja syksymmällä puolukkaa. Myös sienestäjät lähtevät liikkeelle.
Metsien satokausi merkitsee varmuudella myös sitä, että pelastusviranomaisilta ja poliisilta lähetetään mediaan tiedotteita kadoksissa olevista marjastajista tai sienestäjistä. Kaikki eksymiset eivät toki tule julkisuuteen, vaan moni hukassa käynyt löytääkin omin voimin takaisin kotiinsa, missä huolestuneet omaiset ovat jo ehkä valmistautuneet tekemään ilmoituksen kadonneesta läheisestä.
Viranomaisten ja esimerkiksi SPR:n ohjeissa korostetaan sitä, että metsään lähdöstä on syytä kertoa läheiselle tai tutulle: minne on menossa ja kauanko aikoo viipyä. Ennen metsään lähtöä kannattaa suunnitella reittinsä valmiiksi.
Metsäretkelle voi varustautua raskaammin tai kevyemmin. Joissain ohjeissa kehotetaan ottamaan mukaan lämmin varavaatekerta ja lämpöpeitto, jos reissu venähtääkin yön puolelle. Vaatteiden olisi syytä olla värikkäitä, jotta ne erottuvat maastosta. Kartta ja kompassi olisi hyvä olla ja mikseipä myös tulentekovälineet, puukko ja eväät.
Ainakin juomista on tietenkin varattava matkaan sekä täyteen ladattu puhelin ja varavirtalähde, jos sellaisen omistaa. Kannattaa muistaa, että ilman oikeanlaista johtoa siitä ei saa virtaa. Älypuhelimen omistajien kannattaa ladata laitteeseensa 112 Suomi ‑sovellus. Sillä soittamalla viranomaiset pystyvät paikantamaan eksyneen.
Yllättävän usein marja- tai sieniretkellä eksyneet ovat kokeneita metsissä kulkijoita. Kokemus voi luoda vääränlaista itseluottamusta.