Milleniaalit ovat syntynyt vuosien 1981–1996 välisenä aikana ja kuulun myös itse kyseiseen porukkaan niin syntymävuoteni kuin musiikkimakuni perusteella. Meidän milleniaalien vahvuus on näkemykseni mukaan se, että me emme turhia säikähdä ja me pyrimme katsomaan eteenpäin.
Milleniaalit ovat nähneet kaksoistornien romahtamisen, Ukrainan sodan ja kuinka finanssi- ja ilmastokriisit kurittavat maailmaa. Meistä moni on elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan 90-luvun laman aikaan ja nyt aikuisina olemme jälleen kokemassa isoa työttömyysaaltoa. Globaali koronapandemia ja eristäytyminen ovat tuoreessa muistissa ja maailman vallitseva turvallisuustilanne muistuttelee itsestään päivittäin. Seuraavakin pandemia odottaa jo nurkan takana, kun hantaviruksen leviämistä pelätään nyt ympäri Eurooppaa.
Onneksemme olemme myös sukupolvi, joka muistaa ajan ennen sosiaalista mediaa ja kysyimme kaveria alkamaan koputtamalla ovelle tai soittamalla lankapuhelimella. Emme kuitenkaan ole jääneet teknologian nousun kyydistä, päinvastoin me olemme mukana kehittämässä sitä. Koen, että meihin on myös juurrutettu tietynlainen epävarmuuden kestämisen taito unohtamatta kuitenkaan optimismia. Osaamme olla kriittisiä ja etsiä luotettavaa tietoa sekä uskallamme uskoa parempaan huomiseen.
Kenties näistä syistä en ole itse vielä osannut säikähtää hantaviruksesta leviäviä kauhukuvia. Topi Borg sanoitti ajatukseni hyvin keskustellessaan vastikään presidentti Tarja Halosen kanssa. “Uskon hyvyyteen ja otan seuraukset vastaan.”
Jonkun korvaan se voi kalskahtaa naiivilta tai välinpitämättömältä, mutta minulle se kuvastaa nimenomaan sitä, että ei halua vaipua synkkyyteen tai jäädä tuleen makaamaan. Kun kykenee katsomaan eteenpäin myllertävän maailman keskellä, niin voi joskus ottaa jopa ihan löysin rantein maailman kauhuskenaarioiden keskellä.