Irtiot­to arjes­ta ja kesä­lo­mas­ta, kiitos!

Opis­ke­li­joil­la on aina help­poa ja haus­kaa, eikö niin? Sitä vain rava­taan bileis­sä, käy­dään yhdel­lä luen­nol­la ja saa­daan tut­kin­to­to­dis­tus käteen. Kesäl­lä käy muu­ta­man has­sun vii­kon tie­naa­mas­sa. Elä­mä on yhtä juh­laa ja ruusuil­la tanssimista!

Arki on näis­tä mie­li­ku­vis­ta hyvin eri­lai­nen. Elä­män­vai­hee­na opis­ke­luai­ka on suh­teel­li­sen huo­le­ton, mut­ta sii­hen­kin kuu­luu mur­heen­sa. Opis­ke­lu vie aikaa ja ener­gi­aa eri taval­la kuin työt. Koko ajan saa her­moil­la esseis­tä, ten­teis­tä, ryh­mä­töis­tä, opin­to­pis­teis­tä, tukien vähäi­syy­des­tä ja sii­tä, miten mil­tei pakol­li­sek­si kehit­ty­neen opin­to­lai­nan saa tule­vai­suu­des­sa mak­set­tua pois kun työl­lis­ty­mi­nen­kään ei ole varmaa. 

Kesän aika­na ei vain voi olla huo­maa­mat­ta eroa töi­den ja opis­ke­lun välil­lä. Sii­tä ei pää­se mihin­kään, että satun pitä­mään enem­män kesäs­tä juu­ri opin­nois­ta saa­dun tauon takia. Työ­pai­kal­ta läh­ties­sä päi­vä on suu­rin piir­tein pul­kas­sa. Sään­nöl­li­nen palk­ka var­mis­taa että elin­kus­tan­nuk­set eivät yli­tä kuu­kausit­tai­sia tulo­ja ilman lai­naa. Ei tar­vi huo­leh­tia sun­nun­tai-ilta­na kou­lu­teh­tä­vien taka­ra­jois­ta. Voi­ko olla parempaa?

Kesäl­lä työs­ken­te­le­mi­nen on tul­lut jo nor­mik­si. Kesä­lo­ma ei oikeas­taan tar­koi­ta lomaa, vaan työ­tä. En koe töi­tä samal­la taval­la kuor­mit­ta­vak­si kuin opin­to­ja, joten tämä ei minua hait­taa. Kui­ten­kin loman pol­te alkaa syys­kuun hää­möt­täes­sä voi­mis­tu­maan. Kah­vi­huo­nees­sa ute­len mui­den loma­suun­ni­tel­mis­ta ja ‑mat­kois­ta voi­dak­se­ni elää het­ken lep­pois­ta lomau­nel­maa tari­noi­den välityksellä. 

Saan pidet­tyä hulp­pean vii­kon tau­koa ennen kan­di­vuo­den koe­tuk­sia. Aivan oikein, koko­nai­sen vii­kon. Suun­ni­tel­mia tuol­le ajal­le on kasaan­tu­nut jo niin pal­jon, että hir­vit­tää. Lomas­ta tulee ole­maan lepo kau­ka­na. En tar­vit­se ennus­ta­jan tit­te­liä voi­dak­se­ni sanoa täy­del­lä var­muu­del­la, että maa­nan­tai­na 29. elo­kuu­ta luen­to­sa­liin istues­sa­ni tulen kiroa­maan opis­ke­lua ja men­nei­tä pää­tök­siä­ni loman­pol­te aivan yhtä vah­va­na kuin nytkin.