Into pol­ku­pyö­räi­lyyn löy­tyi uudestaan

Pol­ku­pyö­räi­ly oli eten­kin lap­se­na ja vie­lä opis­ke­lu­vuo­si­na minul­le pää­asias­sa kei­no kul­kea pai­kas­ta A paik­kaan B. Ajo­kor­tin han­kit­tua­ni autoi­lu otti tämän roo­lin täy­sin hal­tuun­sa. Pol­ku­pyö­rä jäi kerää­mään sii­te­pö­lyä useam­mak­si vuo­dek­si pyörätelineeseen.

Men­nes­sä­ni kat­so­maan AC Oulun yöt­tö­män yön peliä sain jon­kun takia pää­hän­pis­ton, että entä jos pyö­räi­li­sin Raa­tis­ta kotiin? Mat­kaa ei tuli­si rei­lua kym­men­tä kilo­met­riä enem­pää. Vau­van ja taa­pe­ron myö­tä kun­toi­lu on valeh­te­le­mat­ta jää­nyt hie­man vähäl­le, ja puo­li­so­ni varoit­te­li­kin, että kym­me­nen­kin kilo­met­riä voi olla pit­kä mat­ka usean vuo­den pyö­räi­le­mät­tö­myy­den jäl­keen. Pää­tin kui­ten­kin pyö­räil­lä otte­lus­ta kotiin. Mat­ka meni kuin meni­kin ilman ongel­mia. Ja sii­tä sit­ten into pyö­räi­lyyn herä­si­kin uudes­taan ja nyt on tul­lut teh­tyä jo useam­pi pyö­rä­lenk­ki kah­den vii­kon sisällä.

Oulu on kiel­tä­mät­tä mah­ta­va paik­ka pol­ku­pyö­räil­lä. Tiet ovat hyväs­sä kun­nos­sa ja samaan paik­kaan pää­see halu­tes­saan usei­ta eri reit­te­jä. Maas­tos­sa­kin kul­ke­via reit­te­jä on useam­pia, mikä­li halu­aa met­si­kös­sä ajella.

Aivan täyt­tä rie­mua ja kevyt­tä rul­lai­lua pyö­räi­ly ei ole kui­ten­kaan ollut. Kun pyö­rään kiin­nit­tää pyö­rä­kär­ryn ja sen kyy­tiin lait­taa kak­si las­ta, onkin pol­ke­mi­nen yhtäk­kiä aika pal­jon ras­kaam­paa. En ole anta­nut sen kui­ten­kaan hai­ta­ta. Eten­kin van­hem­pi lap­sis­ta­ni on innos­tu­nut pyö­rä­kär­ryl­lä kul­ke­mi­ses­ta, joten mik­si­pä lopet­tai­sin sitä vain sik­si, että se on vähän ran­kem­paa. Kun­to kas­vaa ja lap­si on iloi­nen. Sil­loin voi olla myös itse tyytyväinen.

Joni Nal­li

joni.nalli@rantapohja.fi