Hiih­to­kau­des­ta grillauskausi

Vii­me vii­kon­lop­pu­na put­sai­lin gril­lin tal­ven jäl­jil­tä ja virit­te­lim­me per­heen kans­sa kevään ensim­mäi­set gril­li­ruu­at tulil­le. Olen aina suh­tau­nut hie­man epäi­le­väs­ti jopa nii­hin, jot­ka vap­pu­na kai­ve­le­vat rän­tä­sa­tees­sa gril­le­jään esil­le, mut­ta näin vain 15 asteen sää sai minut­kin muut­ta­maan tapojani. 

Taval­li­ses­ti tähän aikaan vuo­des­ta hiih­to­ke­lit ovat olleet par­haim­mil­laan. Upei­den kevät­la­tu­jen ohel­la kir­si­kan­toi­set pel­lot ovat tar­jon­neet suk­sien alle mitä par­haim­man lumen. Jär­ven jääl­lä on voi­nut suih­kia mene­mään ja samal­la naut­tia kevät­tuu­len lem­peäs­tä henkäilystä.

Tänä vuon­na monot vaih­tui­vat lenk­ka­rei­hin jo aiko­ja sit­ten. Pot­ku­kelk­ka siir­tyi varas­toon pol­ku­pyö­rien tilal­le. Opti­mis­ti­ses­ti siir­sin myös lumi­ko­lat ja ‑lapiot syr­jään, vaik­ka joku var­maan yhä uskoo, että vii­meis­tään äitien­päi­vä­nä sataa kun­non lumet maahan.

Taval­li­ses­ti kuk­ka­pen­kin pääl­lä on tähän aikaan huh­ti­kuus­ta vie­lä pak­su lumi­ki­nos, nyt tulp­paa­nit ja kevät­vuo­hen­juu­ret teke­vät jo tulo­aan maan pin­nal­le. Per­ho­set ja kär­pä­set ovat muut­to­lin­tu­jen ohel­la tut­tu näky. Mus­ta­ras­taat virit­te­le­vät kevälaulujaan.

Kau­pun­gis­sa kesä­te­ras­se­ja nos­te­taan kii­reel­lä pys­tyyn ja aurin­koi­set sei­nus­tat kokoa­vat väkeä naut­ti­maan läm­mös­tä. Jää­te­lö­kios­kien jonot ovat vuo­den­ai­kaan näh­den har­vi­nai­sen pitkiä.

Pitää­pä paka­ta rink­ka ja läh­teä lähia­lu­een met­siin ja ret­kei­ly­rei­teil­le naut­ti­maan täs­tä läm­mös­tä ja kevään aikai­ses­ta tulos­ta. Mikäs sen parem­paa kuin istua tulil­la ja kuun­nel­la, mitä luon­nol­la on asiaa.