Yhdel­lä­kin lohel­la on merkitystä

Met­sä­kes­kuk­sen ja Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen toteut­ta­ma Kii­min­ki­joen valu­ma-alu­een ympä­ris­tön paran­ta­mi­sen koor­di­naa­tio­han­ke jär­jes­ti tiis­tai­na Mis­sä lohet luu­raa? ‑tapah­tu­man Hau­ki­pu­taal­la Myl­ly­saa­ren laa­vun jokimaisemissa.

Tilai­suu­des­sa puhut­tiin Kii­min­ki­joen kalas­ton tilas­ta ja vesis­tön elvyt­tä­mi­ses­tä sel­lai­sek­si, että lohi sii­hen jäl­leen nousi­si ahke­ram­min. Kii­min­ki­joen valu­ma-alue on met­sä­ta­lous­val­tais­ta aluet­ta ja joki on yksi Suo­men suu­rim­mis­ta val­jas­ta­mat­to­mis­ta jois­ta, jon­ka veden laa­tu on hei­ken­ty­nyt eri­tyi­ses­ti tur­ve­mai­a­den maan­käy­tön seu­rauk­se­na. Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen eri­kois­tut­ki­ja Atso Romak­ka­nie­mi ker­toi aiem­min teh­dyis­tä paran­nus­toi­mis­ta ja syis­tä, jot­ka ovat vai­kut­ta­neet Kii­min­ki­joen veden laa­dun heikkenemiseen.

– Run­sas meri­ka­las­tus vai­kut­ti kala­kan­nan hei­ken­ty­mi­seen ja valu­ma-aluei­den kui­va­tus met­sä­ta­lous mie­les­sä hei­ken­si veden laa­tua, Romak­ka­nie­mi totesi.

Suo­men met­sä­kes­kuk­sen ja KIVA­KO-hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö Satu Räsä­nen puhui hank­keen nel­jäs­tä tär­keim­mäs­tä tavoitteesta.

– Veden laa­dun, vir­taa­mien ja lisään­ty­mis­paik­ko­jen paran­ta­mi­sel­la ja kalas­tuk­sen val­von­nal­la sekä sää­te­lyl­lä mah­dol­lis­te­taan luon­non­lo­hen palau­tu­mi­nen Kii­min­ki­jo­keen, Räsä­nen tiivisti.

Tapah­tu­maan osal­lis­tui myös Kala­vapriik­ki, joka lah­joit­ti istu­tet­ta­vak­si noin 2000 meri­lo­hen poi­kas­ta jokeen. Poi­ka­set oli­vat Iijoen alku­pe­räis­tä kan­taa ja ne on kas­vat­ta­nut Kalan­kas­va­tus Vää­rä­nie­mi Oy. Yri­tys ker­toi aiem­min tie­dot­tees­saan, että he halua­vat olla muka­na alu­eel­li­sen luon­non moni­muo­toi­suu­den ja vael­lus­ka­lo­jen palauttamistyössä.

– Kala­vaprii­kil­le ja meil­le on tär­ke­ää, että luon­tai­set kala­kan­nat elpy­vät. Kalan­kas­va­tuk­sen ohel­la meil­lä yhdes­sä on sekä halua että hyvät puit­teet tuot­taa kalan­poi­ka­sia kan­to­jen elvy­tys­työ­hön, toi­mi­tus­joh­ta­ja Kari Vää­rä­nie­mi kertoi.

Poi­ka­set pää­si vapaut­ta­maan pai­kan pääl­lä olleet junio­rit yhdes­sä Vää­rä­nie­men kans­sa ja moni sil­mä­pa­ri seu­ra­si vapau­tus­ta. Kii­min­ki­jo­keen on istet­tu aiem­min­kin Iijoes­ta kotoi­sin ole­via lohenpoikasia.

– Aiem­mat istu­tuk­set tuot­ti­vat poi­ka­sia, mut­ta ei sii­nä mää­rin, mitä oli ehkä aja­tel­tu ennak­koon. Jokeen takai­sin palaa­vaa kalaa ei juu­ri­kaan tul­lut. Puhu­taan sadois­ta kalois­ta, kun istu­tet­tu­ja poi­ka­sia oli tuhan­sia, Romak­ka­nie­mi kertoi.

Hän jat­koi ja tote­si, että kala­kan­to­jen para­ne­mi­nen ja luon­tai­sen kier­ron palaut­ta­mi­nen vaa­ti­si sel­väs­ti parem­pi­laa­tuis­ta vettä.

– Kii­min­ki­joe­sa ei ole kui­ten­kaan vael­luses­tei­tä ja lisään­ty­mi­nen onnis­tuu jos­sain mää­rin, eli mah­dol­li­suu­det paran­nuk­siin on ole­mas­sa, Romak­ka­nie­mi hymyili.

Lapin ELY-kes­kuk­sen yli­tar­kas­ta­ja Auro­ra Hatan­pää oli tilai­suu­des­sa vas­ta­mas­sa kala­vi­ran­omai­sil­le suun­nat­tui­hin kysy­myk­siin. Hän tote­si, että toi­voa kala­kan­to­jen elpy­mi­sen suh­teen on ja oikei­ta toi­men­pi­tei­tä on teh­ty. Teke­mis­tä kui­ten­kin on vie­lä pal­jon ja sii­hen menee aikaa. Hatan­pääs­tä tuli­si kat­soa ennem­min­kin 20 vuo­den kuin vii­den vuo­den päähän.

– Paras­ta mitä taval­li­nen kalas­ta­ja voi teh­dä, on palaut­taa nar­ra­tut lohet jokeen, sil­lä yhdel­lä­kin lohel­la on mer­ki­tys­tä täs­sä tilan­tees­sa, Hatan­pää hymyili.

Hatan­pää nos­ti esil­le myös maan- ja met­sä­omis­ta­jien vas­tuun ja mah­dol­li­suu­den vaikuttaa.

– Alu­eel­la tuli­si kat­soa mil­loin puu­hom­mia tekee. Keli­rik­koai­ka­na teh­dyil­lä töil­lä on kai­kis­ta nega­tii­vi­sin vai­ku­tus, Hatan­pää lisäsi.

Räsä­nen puhui vas­tuul­li­ses­ta kalas­tuk­ses­ta ja koros­ti pai­kal­lis­ten asuk­kai­den ja kalas­ta­jien tie­don kerää­mi­sen mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä. Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen kalan­tut­ki­muk­sen asian­tun­ti­ja Miit­ri Mönt­ti­nen muis­tut­ti vuo­den vaih­tees­sa voi­maan astu­nees­ta ase­tuk­ses­ta, jon­ka mukaan kaik­kien vapaa-ajan­ka­las­ta­jien tulee ilmoit­taa saa­liit Luon­non­va­ra­kes­kuk­sel­le. Ilmoi­tet­ta­via laje­ja ovat lohi, jär­vi­lo­hi, tai­men, anke­rias, kyt­ty­rä­lo­hi sekä tie­tyil­lä alueil­la nie­riä ja harjus.

– Hel­poin tapa on ilmoit­taa saa­liit Oma­ka­la-sovel­luk­ses­sa. Ja meis­tä oli­si tär­ke­ää, että sin­ne ilmoi­tet­tai­siin myös tyh­jät kala­reis­sut. Nekin ker­to­vat meil­le pal­jon, Mönt­ti­nen kertoi.

– Tänään on tar­koi­tus myös ver­kos­toi­tua pai­kal­lis­ten yhdis­tys­ten ja kalas­ta­jien kans­sa, jot­ta voi­sim­me jat­kos­sa saa­da pal­jon lisä­tie­toa eri­lai­sis­ta havain­nois­ta, Räsä­nen lisäsi.

Romak­ka­nie­mi ja Mönt­ti­nen näyt­ti­vät tilai­suu­des­sa, miten säh­kö­koe­ka­las­tus tapah­tuu ja miten ote­taan eDNA-näyt­tei­tä joes­ta. Näyt­tei­tä tut­ki­taan labo­ra­to­rios­sa ja eDNA-ana­ly­tii­kan avul­la voi­daan arvioi­da eri eliö­la­jien levin­nei­syyt­tä alueella.

Tilai­suu­teen osal­lis­tui usei­ta pai­kal­li­sia kalas­ta­jia ja muun muas­sa Pro Kii­min­ki­joen vesis­tö­alue ry:n ja Kii­min­ki­jo­ki ry:n edus­ta­jia. Ase­ma­ky­län kyläyh­dis­tys tar­jo­si osal­lis­tu­jil­le pul­la­kah­vit. Ran­ta­ve­des­tä nuo­tio­pai­kan kadon­nei­ta riti­löi­tä met­säs­tä­nyt hau­ki­pu­taa­lai­nen Jari Ylö­nen ker­toi Myl­ly­saa­ren ole­van nuor­ten kalas­ta­jien suo­sios­sa, sil­lä vir­taus tuo ran­nan lähis­töön todel­la pal­jon ahve­nia ja siikoja.

– Ensim­mäi­nen pulah­dus täl­le kesää, mut­ta las­ke­taan­ko tätä?, Ylö­nen nau­roi kel­lun­ta­pu­ku päällä.