Kes­kus­te­lem­me: Met­sää kar­toi­te­taan – siel­lä ei taistella

MTK:n puheen­joh­ta­ja Juha Mart­ti­la on Ran­ta­poh­jan kolum­nis­sa (4.2.2021) löy­tä­nyt tais­te­lui­ta Itä- ja Poh­jois-Suo­men met­sis­sä. Onnek­si voim­me tode­ta, että met­sis­säm­me ei ole syt­ty­nyt sota.

Suo­men luon­non­ti­lai­sis­ta met­sis­tä on rip­peet jäl­jel­lä. Tiu­kas­ti suo­jel­tu­ja met­siä on Suo­mes­sa Luken mukaan kym­me­nen pro­sent­tia — mut­ta on otet­ta­va huo­mioon, että luku pitää sisäl­lään sekä met­sä- että kitu­maat. Poh­jois-Suo­mes­sa­kin var­si­nai­ses­ta met­sä­maas­ta on suo­jel­tu 13 prosenttia.

Elo­kuus­sa 2020 tut­ki­ja­ryh­mä luo­vut­ti val­tio­neu­vos­tol­le Suo­men bio­di­ver­si­teet­ti­stra­te­gian ja toi­min­taoh­jel­man 2012–2020 toteu­tuk­sen ja vai­ku­tus­ten arvioin­nin. Rapor­tin sano­ma on sel­vä. Suo­men luon­non moni­muo­toi­suu­den kehi­tys­suun­ta on huo­nom­paan suun­taan. Uha­na­lais­tu­mis­ta aiheut­taa ennen kaik­kea eli­nym­pä­ris­tö­jen häviä­mi­nen ja pirs­tou­tu­mi­nen sekä nii­den laa­dun hei­ken­ty­mi­nen. Met­sä­luon­non koh­dal­la syy­nä ovat mit­ta­vat hak­kuut ja kas­va­va pai­ne käyt­tää met­sä­va­ro­ja yhä enemmän.

Suo­mi ei täy­tä YK:n bio­di­ver­si­teet­ti­so­pi­muk­sen tavoit­tei­ta met­sien suo­je­lus­sa, vaik­ka kitu­maa­kin las­ket­tai­siin mukaan. Mart­ti­lan väi­te, että kaik­ki suo­je­lun arvoi­nen on jo suo­jel­tu, on yksin­ker­tai­ses­ti vää­rä. Ympä­ris­tö­jär­jes­töt ovat tun­nis­ta­neet suo­je­lun arvoi­sia met­siä, kar­toit­ta­neet nii­tä ja jul­kis­ta­neet kar­toi­tuk­sen tulok­set. Jokai­seen esi­tet­tyyn koh­tee­seen voi yksi­tyis­koh­tai­ses­ti tutus­tua sivuil­la metsakartat.fi.

Myös FSC on jul­ki­nen ser­ti­fioin­ti­jär­jes­tel­mä, jon­ka kri­tee­re­jä met­sä­teol­li­suus on ollut muka­na laa­ti­mas­sa ja jon­ka peri­aat­tei­siin se on itse vapaa­eh­toi­ses­ti sitou­tu­nut. Ser­ti­fioin­nin tar­koi­tuk­se­na on taa­ta kes­tä­vyys­kri­tee­rien nou­dat­ta­mi­nen met­sä­ta­lou­des­sa ja se ohjaa puun osta­jaa, jot­ta kulut­ta­ja voi osto­pää­tös­tä teh­des­sään vali­ta tuot­teen, jol­la ei ole hai­tal­lis­ta vai­ku­tus­ta met­sä­luon­toon. FSC:n jäse­net ja sen hal­lin­nos­sa muka­na ole­vat hen­ki­löt voi hel­pos­ti käy­dä kat­so­mas­sa FSC:n nettisivuilta.

Juha Mart­ti­la kir­joit­taa tais­te­lus­ta, jota ei ole. On vain osta­jia, jot­ka valit­se­vat kes­tä­väs­ti tuo­te­tun puun yhtei­ses­ti sovit­tu­jen sään­tö­jen mukai­ses­ti. Ei ole myös­kään kas­vot­to­mia vas­tus­ta­jia, jot­ka uhkai­si­vat met­sä­no­mis­ta­jia. On vain omal­la nimel­lään esiin­ty­viä tut­ki­joi­ta, jot­ka rapor­toi­vat ympä­ris­töm­me tilas­ta ja aktii­vi­sia kar­toit­ta­jia, jot­ka aset­ta­vat työn­sä jul­ki­ses­ti näky­vil­le yhteis­työs­sä luon­to­jär­jes­tö­jen kanssa.

Met­sien käyt­tö ja sii­tä käy­tä­vä kes­kus­te­lu sen sijaan ovat mur­rok­ses­sa. Nyt ääneen pää­se­vät myös muut kuin teol­li­suu­den toi­mi­jat ja etu­jär­jes­töt. Muu­tok­ses­ta hyvä­nä esi­merk­ki­nä käy­vät kolum­nis­sa­kin mai­ni­tut kun­tien met­sät. Yhä useam­mat kun­nat, esi­mer­kik­si Kon­tio­lah­ti ja Ii, ovat rajoit­ta­neet met­sien käyt­töä ympä­ris­tö­syis­tä ja lisän­neet suo­je­lua. Tänä päi­vä­nä tie­de­tään erit­täin hyvin, kuin­ka luon­toar­vot ja ilmas­to­vii­saus voi­daan tur­va­ta myös talous­met­sis­sä. Esi­mer­kik­si Jyväs­ky­län yli­opis­ton vii­me vuon­na jul­kai­se­ma tut­ki­mus osoit­ti, että puun myyn­ti­tu­lo­jen, ilmasto‑, moni­muo­toi­suus ja vir­kis­ty­sar­vo­jen yhtä­ai­kai­sek­si tur­vaa­mi­sek­si jat­ku­vaa kas­va­tus­ta tuli­si käyt­tää noin 75 pro­sen­til­la met­sä­alas­ta. Luon­to­jär­jes­töt toki pyr­ki­vät saa­maan vii­mei­set luon­non­met­sät suo­jel­tua, mut­ta sen kuvaa­mi­nen tais­te­lu­na on vah­vas­ti liioiteltua.

Han­na Pau­lo­mä­ki, maa­joh­ta­ja, Greenpeace