Juu­ret maal­la, ura ete­läs­sä, yli­kii­min­ki­läis­läh­töi­nen kuva­tai­tei­li­ja Jus­si Pyky ammen­taa ins­pi­raa­tio­ta luon­nos­ta ja maa­seu­dun rauhasta

Arvos­tet­tu tai­dea­lan leh­ti Tai­de antoi vas­ti­kään lois­ta­vat arvos­te­lut kuva­tai­tei­li­ja Jus­si Pykyn vii­mei­sim­mäl­le, Hel­sin­gis­sä pide­tyl­le Doubt-nimi­sel­le näyt­te­lyl­le. Krii­tik­ko Lee­na Kuu­mo­la sum­maa arvos­te­lus­saan: ”Pykyl­lä on kyky vähin elein van­gi­ta piir­rok­siin­sa sitä kau­neut­ta ja kos­ket­ta­vuut­ta joka lopul­ta­kin on luon­teen­omais­ta kai­kel­le elolliselle.”

Pykyn näyt­te­ly Hel­sin­gis­sä sijait­se­vas­sa Huu­to-gal­le­rias­sa herät­ti pal­jon mie­len­kiin­toa. Mar­ras­kui­se­na arki­päi­vä­nä gal­le­rias­sa ei ollut hil­jais­ta het­keä, kun ihmi­set kier­te­li­vät näyt­te­lyä kiin­nos­tu­nee­na. Kai­ken kaik­ki­aan näyt­te­lys­sä kävi sato­ja vierailijoita.

Yli­kii­min­gis­tä läh­töi­sin ole­va ja Tyr­nä­väl­lä­kin lap­suut­taan viet­tä­nyt kuva­tai­tei­li­ja Jus­si Pyky kokee maal­la vart­tu­mi­sen vai­kut­ta­neen hänen tai­tee­seen­sa ja ajat­te­luun­sa mer­kit­tä­väs­ti. Esi­mer­kik­si var­hai­set vuo­det Tyr­nä­vän hil­jai­ses­sa pik­ku­ky­läs­sä kar­tut­ti­vat tai­te­li­jan mie­li­ku­vi­tus­ta, sil­lä lei­kit piti kek­siä itse ja kave­rei­ta ei ollut kilo­met­rien säteellä.

– On jää­nyt mie­leen, että lap­se­na oli yksi­näi­sem­pää. Olen ollut itse­ni kans­sa pie­nes­tä pitäen ja koen, että se on vai­kut­ta­nut mie­li­ku­vi­tuk­se­ni kehittymiseen.

Pykyn olles­sa kah­dek­san­vuo­tias per­he muut­ti Yli­kii­min­kiin, mis­sä hän viet­ti nuo­ruus­vuo­ten­sa. Isän puo­len suvun juu­ret ulot­tu­vat kyläl­lä muu­ta­man sadan vuo­den pää­hän ja van­ha koti­ta­lo huo­kuu his­to­ri­aa. Luon­non vai­ku­tus on myös Yli­kii­min­gis­sä voi­mak­kaas­ti läs­nä, ja mai­se­mis­ta Pyky saa ins­pi­raa­tio­ta vie­lä nykypäivänäkin

Yli­kii­min­gin Karah­kas­sa sijait­se­va Kyrö­lam­pi on jää­nyt eri­tyi­ses­ti tai­tei­li­jan mie­leen hil­jai­suu­ten­sa takia. Siel­lä mie­li voi levä­tä rauhassa.

– Kyrö­lam­pi on jää­nyt mie­leen, sil­lä se on niin kes­kel­lä ei-mitään. Ympä­ril­lä on vain hil­jais­ta erä­maa­ta. Olen ollut siel­lä muu­ta­mia öitä yksik­se­ni ja jon­kun­lais­ta luon­to­mys­tiik­kaa sii­nä on. Luon­to on muu­ten­kin koko ajan läs­nä piirustuksissani.

Tie kuva­tai­tei­li­jan ammat­tiin ei ollut Jus­si Pykyl­le suo­ra­vii­vai­nen. Jo pie­ne­nä hän toki piti piir­tä­mi­ses­tä, muis­taa­pa hän käy­neen­sä kesäi­sin myös kuva­tai­de­kou­lus­sa. Amma­til­li­sen innos­tuk­sen herää­mi­nen alkoi kui­ten­kin sat­tu­man kaut­ta. Päi­vä­mää­rä­se­kaan­nus yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa siir­si Pykyn val­mis­tu­mis­ta lähes vuo­del­la. Jotain piti kek­siä yhtäk­kiä vapau­tu­neel­le ajalle.

– Menin mel­kein vuo­dek­si Limin­gan tai­de­kou­luun ja siel­lä sain sel­vil­le, että kuva­tai­tei­li­ja voi olla myös amma­tik­seen. Sitä ei oltu mis­sään ennen ker­rot­tu. Siel­lä kiin­nos­tus sit­ten heräsi.

Kir­joi­tuk­set hoi­det­tu­aan tie oli Pykyl­le sel­vä. Hän suun­ta­si Lah­den tai­deins­ti­tuut­tiin ja val­mis­tui kuva­tai­tei­li­jak­si vuon­na 2009. Ammat­ti­kor­kea­kou­lun jäl­keen hän kävi Lah­des­sa myös tai­teen perus­o­pet­ta­jan peda­go­gi­set opin­not. Ura opet­ta­ja­na ei tosin aina­kaan tois­tai­sek­si ole Pykyl­lä näköpiirissä.

Lah­des­sa hän viet­ti noin yhdek­sän vuot­ta näyt­te­lyi­tä pitäen. Pyky kuu­luu myös vuon­na 2011 Lah­des­sa perus­tet­tuun tai­tei­li­ja­ryh­mä Hydraan. Hel­sin­kiin kuva­tai­tei­li­ja muut­ti, kun pää­si Hel­sin­gis­sä sijait­se­vaan Tai­dey­li­opis­ton Kuva­tai­dea­ka­te­mi­aan suo­rit­ta­maan kuva­tai­teen mais­te­rin opin­not, jos­ta val­mis­tui vuon­na 2016. Kou­lu on Suo­mes­sa kor­kein opi­nah­jo, jos­sa kuva­tai­teen opin­to­ja voi suorittaa.

Pyky kokee, että Hel­sin­gis­sä kuva­tai­de­maa­il­ma on elä­väi­sem­pi kuin muualla.

- On hedel­mäl­li­sem­pää pitää näyt­te­lyi­tä, kun kävi­jä­mää­rät ovat suu­rem­mat. Ihmi­siä on

yleen­sä­kin ottaen enem­män, joten kiin­nos­tus­ta tai­tee­seen riittää.

Hel­sin­gin vils­kees­sä voi kui­ten­kin olla haas­ta­vaa löy­tää luon­non rau­haa, jos­sa Pyky mie­lel­lään työs­ken­te­lee. Hän onkin tie­toi­ses­ti yrit­tä­nyt luo­da tai­tees­ta itsel­leen työ­ka­lua, jota voi työs­tää pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Eten­kin piir­tä­mi­nen, joka täl­lä het­kel­lä on Pykyl­le mie­lui­sin tai­teen­la­ji, antaa vapaam­mat kädet kuin esi­mer­kik­si työ­lääm­pi öljyvärimaalaus.

Tule­vai­suut­ta Pyky ei mie­lel­lään ajat­te­le tur­han pit­käl­le. Tavoit­tee­na on ollut pitää joka vuo­si näyt­te­lyi­tä, jos­sa hän on onnistunutkin.

Seu­raa­vak­si hän osal­lis­tuu tule­va­na kesä­nä Hämeen­lin­nas­sa jär­jes­tet­tä­vään kan­sain­vä­li­seen kesä­näyt­te­lyyn, jon­ne tai­tei­li­ja aikoo teh­dä uudet työt. Hel­sin­gis­tä hänel­lä ei ole kii­re mihin­kään, mut­ta viet­tää sään­nöl­li­ses­ti aikaa koti­kul­mil­laan Yli­kii­min­gis­sä. Pyky kaa­vai­lee mah­dol­li­ses­ti näyt­te­lyä myös Pohjois-Suomeen.

– Tääl­lä Hel­sin­gis­sä on oikeas­taan kaik­ki. Olen tääl­lä niin kau­an kuin viih­dyn. Välil­lä mie­tin maal­le muut­toa, kun pidän yksi­näi­syy­des­tä ja omas­ta ajas­ta. Mut­ta aika näyt­tää. Nyt viih­dyn Helsingissä.

”Pykyn vii­va on herk­kä ja hau­ras, sen tum­mat tihen­ty­mät ja tus­kin havait­ta­vat ohen­tu­mat luo­vat runol­lis­ta ver­kon kal­tais­ta tilaa jo pel­käl­lä ole­muk­sel­laan.” Muun muas­sa näin mää­rit­te­lee krii­tik­ko Lee­na Kuu­mo­la Tai­de-leh­des­sä Pykyn taiteen.

Mut­ta miten tai­tei­li­ja itse mää­rit­te­lee taiteensa?

– Työs­ken­te­lyä­ni voi­si kuvail­la vaik­ka­pa luon­nol­li­se­na jat­ku­mo­na ajat­te­lul­le­ni ja muul­le elä­mäl­le­ni. Koen löy­tä­nee­ni itsel­le­ni luon­te­van ja välit­tö­män tavan ilmais­ta itseä­ni. Piir­tä­mi­nen on minul­le tapa olla ja toi­mia maailmassa.

– Ammen­nan teok­sii­ni muun muas­sa kir­jal­li­suu­des­ta, musii­kis­ta, elo­ku­vis­ta ja luon­nos­ta. Piir­tä­mi­nen väli­nee­nä mah­dol­lis­taa sen, että voin työs­ken­nel­lä mis­sä ja mil­loin tahansa.

Jus­si Pyky

Syn­ty­nyt vuon­na 1985.

Opin­to­ja: perus­kou­lu, Oulun lyseon lukio, Lah­den tai­dein­si­tuut­ti, Tai­dey­li­opis­ton Kuvataideakatemia.

Koti­paik­ka: Yli­kii­min­ki ja Tyrnävä.

Asuu nyt Helsingissä.

Usei­ta yksityis‑, ryh­mä- ja yhteis­näyt­te­lyi­tä Suo­mes­sa ja ulkomailla.

Seu­raa­va näyt­te­ly ensi kesä­nä Hämeenlinnassa.

Teok­sia voi kat­sel­la osoit­tees­sa www.jussipyky.com