Kuu­kau­den esi­ne: Ree­tan vii­na­pan­nu koti­pol­ton aikakaudelta

Mene­tel­män tis­la­ta vii­nis­tä väke­vää vii­naa kek­si­vät ita­liai­set alke­mis­tit 1100-luvul­la. Alke­mis­tit oli­vat oman aikan­sa tie­tei­li­jöi­tä, jot­ka pyr­ki­vät val­mis­ta­maan kul­taa muis­ta mate­ri­aa­leis­ta tai saa­da aikaan ”elä­män elik­sii­ri”, jol­la saa­vut­tai­si pit­kän ja ter­veen elämän. 


Tur­val­li­suus ja huol­to­var­muus uhat­tu­na tei­den kor­jaus­ve­lan vuok­si – Kul­je­tus­lii­ke Esko­lan Pasi Esko­lan mukaan tal­vi­kun­nos­sa­pi­to on ensim­mäi­nen asia, jon­ka pitäi­si muuttua

Suo­men Kul­je­tus ja Logis­tiik­ka SKAL ry varoit­taa, että alu­eel­li­sen tie­ver­kon rapau­tu­mi­nen kas­vat­taa kul­je­tus­kus­tan­nuk­sia ja vai­keut­taa yri­tys­ten toi­min­taa. Jär­jes­tön yhdes­sä muiden…



Iijoel­la on tehos­tet­ta­va syk­syn sii­an emokalapyyntiä

Kalas­ta­jat ovat hoi­ta­neet Iijoel­la emo­sii­ko­jen ja mädin han­kin­taa 1980-luvul­ta läh­tien. Emo­ka­lat pyy­de­tään elä­vä­nä, mäti hedel­möi­te­tään, on saa­tu vuo­sit­tain 5–20 mil­joo­naa pien­tä vas­ta­kuo­riu­tu­nut­ta vksii­kaa Iijo­keen ja merel­le kas­va­maan. 4–6 vuo­den pääs­tä sii­at palaa­vat takai­sin jokeen. Aiem­min istu­tuk­set teh­tiin jako­kun­tien ja Osk Team Kalan oma­na kalan­hoi­to­työ­nä, nykyi­sin osa vksii­ois­ta kuu­luu voi­mayh­tiön siikavelvoitteeseen.



Voi kau­hi­ja!

Ran­ta­poh­jas­ta 16.1.1981: Kil­pai­lu on näi­nä päi­vi­nä kovaa. Tätä valais­koon kah­den palo­kun­nan kii­ruh­ta­mi­nen samaan tuli­pa­loon. Ensin ennät­tä­nyt sam­mut­ti palon, ja toi­sen palo­kun­nan pääl­lik­kö kat­se­li aikan­sa rau­nioi­ta ja sanoi sit­ten: “Muu­ten hyvä, mut­ta vää­rin sam­mu­tet­tu.” R.K.



Teks­ta­rit

Oja­ky­län liit­ty­mään jää lin­ja-autos­ta ylä­kou­lun poruk­kaa. Vii­me vii­kol­la on lin­ja-autos­sa ollut häi­riö­käyt­täy­ty­mis­tä. Alkoi var­maan sii­tä, kun aikui­sen roo­lis­sa jou­duin kiel­tä­mään nuo­ri­soa syl­ke­mäs­tä pysä­kin sei­niin. Mat­kus­ta­jaa ei ole pääs­tet­ty vapaal­le pai­kal­le istu­maan. Vie­reen tul­tiin istu­maan ja kom­men­toi­maan, että pas­kaa kir­jaa luet (Kol­me ker­taa). Sot­ke­taan takaosastoa.



Toi­mit­ta­jal­ta: Yli­kii­min­gis­sä syy­tä juhlaan

240 vuot­ta on pit­kä aika ihmi­sen ja koko­nais­ten suku­pol­vien­kin mit­ta­kaa­vas­sa. Niin pit­kään Yli­kii­min­gis­sä on kui­ten­kin ollut komea kirk­ko mäen pääl­lä Kii­min­ki­joen ran­nas­sa. Kirk­ko val­mis­tui vuon­na 1786. Sen jäl­keen sen sei­nien sisä­puo­lel­la on koet­tu monet ilot ja surut sekä hen­gel­li­set kokemukset.


Rent­ta­he­lek­ku: Uskal­taa­ko uijak­kaan ennää

Pil­vi­nen aamu­päi­vä. Koh­ta­lai­sen tyyn­tä. Yhtäk­kiä taka­pi­han koi­vi­ko­sa käy voi­ma­kas tuu­len­puus­ka. Aivan kuin luon­to antais käs­kyn: rii­suun­tu­kaa! Tuu­les­sa hei­lu­vat oksat puot­ta­vat vii­mei­set leh­ten­sä, suu­re­na leh­ti­pil­ve­nä. Tuu­li tyyn­tyy ja koi­vut ovat ilman leh­tiä. Kuin alas­to­muut­taan nolos­te­le­va ihmi­nen. Huh, sanon ääneen. Vie­rei­set kuuset ja petä­jät pysy­vi­ne neu­la­si­neen, toi­von, anta­vat loh­tua ja suo­jaa leh­ti­puil­le tal­ven kyl­mim­pi­nä päi­vi­nä. Samoin kuin kans­saih­mi­nen alas­to­mal­le pale­le­val­le ihmis­po­lol­le. Puis­tat­taa, on jo syksy. 


Har­taus: Jee­sus kul­kee kans­sa­si uskontiellä

Tule­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa (Joh. 9:24–38) sokea­na syn­ty­nyt mies julis­taa ihmees­tä, jon­ka Jee­sus on hänel­le teh­nyt: ”Minä, joka olin sokea, nyt näen”. Voi­si kuvi­tel­la, että kaik­ki kuu­li­jat iloit­si­si­vat tapah­tu­nees­ta. Näin ei kui­ten­kaan käy. Mies jou­tuu ensin kuu­lus­tel­ta­vak­si ja lopul­ta yhtei­sön­sä hyl­kää­mäk­si. Fari­seuk­set eivät kor­vil­laan kuu­le, eivät­kä sil­mil­lään näe, kuin­ka mies puo­lus­taa Totuut­ta ja kuin­ka Juma­lan voi­mal­li­set teot ovat tul­leet hänes­sä julki.