Haluai­sin ker­toa tak­si­pal­ve­lus­ta, kun ollaan siir­ryt­ty mat­ka­pal­ve­lu­kes­kuk­seen täs­sä Iin alu­eel­la. Olen kehi­tys­vam­mai­sen avus­ta­ja. Tila­sin taan­noin sun­nun­tai­se­na aamu­päi­vä­nä tak­si­kyy­din kel­lo 17.45:ksi, että pää­sem­me kirk­koon kau­neim­piin joululauluihin.

Joko­han ne Iin päät­tä­jät alkai­si­vat heräi­le­mään. Kuun­te­lin tuos­sa kun­nan­val­tuus­ton kokouk­sen strii­mauk­sen. On kuu­lu­nut vali­tuk­sia kou­lu­ruo­kai­lus­ta aina tämän täs­tä. Kou­lu­lai­set sano­vat, että ruo­ka on pahan makuis­ta ja ihme­kö tuo on, kun kah­des­ti vii­kos­sa tuo­daan pakas­tet­tu ruo­ka, jota sit­ten läm­mi­tel­lään ja ne läm­mi­tyk­set eivät kyl­lä kor­vaa tuo­ret­ta ruo­kaa. Useas­ti käy niin, että kun on pari lii­kun­ta­tun­tia alla ja toi­set oppi­laat ehti­vät syö­dä, niin nämä myö­hem­min tule­vat oppi­laat eivät saa ruo­kaa. Hyväs­sä lykys­sä on näk­kä­riä ja jota­kin hedel­mää. Se ei kyl­lä kas­va­val­le ole riit­tä­vä ruo­ka. Vie­lä jos on muu­toin­kin lii­kun­taa har­ras­ta­va koululainen.

Eläm­me aikaa, joka kuor­mit­taa monin tavoin. Ympä­ris­tös­säm­me on teki­jöi­tä, jot­ka eivät tue koko­nais­val­tais­ta hyvin­voin­tia. Pahoin­voin­nin myö­tä tämän päi­vän Suo­mes­sa on kipukohtia.