Suu­res­sa kuvas­sa vuo­den 2012 kun­ta­lii­tos on ollut val­lan kes­kit­tä­mis­tä, kuten myös hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tus. Val­taa vie­tiin vuo­den 2012 kun­ta­lii­tok­ses­sa – kuten myös hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tuk­ses­sa – yhä kau­em­mak­si ihmi­sis­tä. On hyvin tär­ke­ää miet­tiä ja tar­kas­tel­la sitä, miten sil­loin kävi pal­ve­luil­le, jot­ta voi­daan arvioi­da myös nykyis­tä uudis­tus­ta. En aina­kaan itse tie­dä kovin mon­ta ihmis­tä, jot­ka ovat Oulun kun­ta­lii­tok­sen jäl­keen arvioi­neet pal­ve­lui­den ja pien­ten asui­na­luei­den vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sien paran­tu­neen. Ja toden­nä­köi­ses­ti näin tulee myös­kään nyt sote-uudis­tuk­ses­sa käymään.

28.1.2023 läh­ti hau­ta­jais­saat­tue Hau­ki­pu­taan kir­kon edes­tä hau­taus­maal­le. Lii­ken­neym­py­räs­sä saat­tue kat­ke­si, kun joku ajoi ajo­neu­vo­jen väliin. Tämän jäl­keen ulko­paik­ka­kun­ta­lai­nen hau­ta­jais­vie­ras eksyi saat­tu­ees­ta. Vie­ras läh­ti vää­rään suun­taan, ja hau­dal­la käyn­ti ja kuk­ka­kim­pun las­ke­mi­nen hau­dal­le jäi. Vie­ras oli palan­nut kir­kon park­ki­pai­kal­le odot­ta­maan muis­to­ti­lai­suu­teen saapuvia.

Käve­len pit­kin puis­toa, hie­noa joen suis­toa. Pysäh­dyn koh­dal­la kor­kean sulun, mikä estää minun käve­ly­ni ja kulun. Kat­se­len padot­tua joen uomaa, muis­te­len sen elä­män tuomaa.