Esi­kou­lun alkaes­sa kän­nyk­kä alkaa kuu­lua lap­sen vakio­va­rus­tei­siin ja pie­net eka­luok­ka­lai­set ovat jo itse­näi­ses­ti kou­lu­tiel­lä, ja vie­rek­käin kau­pan eteis­ti­lan lat­tial­la hei­tä istuu useam­pi kai­kil­la kädes­sään oma kän­nyk­kä, jota hil­jai­suu­den val­las­sa näppäillään. 

TV-ohjel­ma Per­jan­tai-dok­ka­ri pal­jas­ti tämän päi­vän karun todel­li­suu­den Suo­mes­sa. Ohjel­man otsik­ko­na oli ”15 minuut­tia olen sinun”. Se ei ole pit­kä aika lähi­hoi­ta­jan vie­rai­lul­le yksi­näi­sen ikään­ty­neen luo­na. Monil­la koto­na asu­vis­ta on liik­ku­mi­sen kans­sa ongel­mia. Riit­tä­väs­tä ravin­nos­ta ja lää­ki­tyk­ses­tä huo­leh­ti­mi­nen on monel­le ikään­ty­neel­le haas­teel­lis­ta eten­kin, jos muis­ti­sai­raus alkaa nos­taa pää­tään. Myös monet muut asiat, kuten asun­non läm­mi­tys ja kaup­pa-asiat voi­vat aiheut­taa ikään­ty­neel­le huol­ta ja vai­vaa, jos apua ei ole tarjolla.