Iin kun­na­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Ilk­ka Pako­nen esit­ti haas­tat­te­lus­saan (Ran­ta­poh­ja 28.9.) kum­mal­li­sen väit­teen, että Iin kun­nan työn­te­ki­jöi­den mää­räs­sä on kym­me­nen pro­sen­tin ver­ran lii­kaa pääl­lek­käi­syyt­tä. Hän ei tar­kem­min perus­tel­lut, mis­sä sitä pääl­lek­käi­syyt­tä oli­si. Kun­nan työn­te­ki­jöi­den mää­rä ja toi­mi­ni­mik­keet ilme­ne­vät aina talous­ar­vios­sa ja tilin­pää­tök­ses­sä. Tun­tuu sil­tä, että puheen­joh­ta­ja Pako­sel­la on jää­nyt nämä asia­kir­jat vähäl­le luvul­le, mikä ilme­ni vii­me val­tuus­to­kau­del­la hänen eräis­sä puheen­vuo­rois­saan. Ris­ti­rii­tai­nen oli perus­te­le­ma­ton väi­te, että väkeä vähen­tä­mäl­lä voi­tai­siin säi­lyt­tää pal­ve­lu­verk­ko. Voi­daan, mut­ta ei nykyistä.

Ei voi enää vai­e­ten kuun­nel­la ja lukea Oulun kau­pun­gin pää­tök­sis­tä hävit­tää ja tuho­ta van­ho­ja 1950-luvul­la raken­net­tu­ja raken­nuk­sia, joi­ta sodan jäl­keen syn­ty­neet ihmi­set ovat kaik­kien sota­kor­vauk­sien mak­sa­mi­sien ohel­la jak­sa­neet raken­taa las­ten kou­luik­si, kuten Hau­ki­pu­taal­la pit­kään kes­kus­te­lun alla olleen kau­niin kivi­kou­lun Kii­min­ki­joen ran­nal­le 1953. Kes­kel­lä kau­pun­kia ole­va Aino­lan museo­ta­lo val­mis­tui 1931 ja on ollut kau­pun­gis­sa kävi­jöi­den ja kou­lu­lais­ten kevät­ret­kien vie­rai­lu­koh­de samal­la kun se on tar­jon­nut töi­tä useil­le ihmisille.

Työ­paik­ko­ja on auki ennä­tys­mää­rä ja on val­ta­va työn­te­ki­jä­pu­la. Oulus­sa on avoin­na noin 3 000 työ­paik­kaa ja puut­tuu vain työntekijät.