Mitä on per­soo­nal­li­nen pukeutuminen?

Jos kaikki pyrkivät pukeutumaan persoonallisesti tietyllä tavalla, aiempi massatyyli muuttuu persoonalliseksi ja aiempi persoonallinen massapukeutumiseksi.Jos kaikki pyrkivät pukeutumaan persoonallisesti tietyllä tavalla, aiempi massatyyli muuttuu persoonalliseksi ja aiempi persoonallinen massapukeutumiseksi.

Muo­ti ja vaat­teet ovat erit­täin val­lit­se­vas­sa osas­sa ihmi­se­lä­mää. Useim­mat ihmi­set kiin­nit­tä­vät huo­mio­ta tois­ten­sa tyy­lei­hin, ja ihas­te­le­vat tai arvos­te­le­vat nii­tä ääneen tai mie­les­sään. Usein vaat­tei­den myö­tä ase­te­taan ennak­ko­luu­lo­ja kaik­kiin suun­tiin, mut­ta kui­ten­kin lopul­ta: kuka päät­tää, mit­kä vaat­teet ovat “in” ja mit­kä “out”?

Tämän päi­vän vaa­tet­ren­dit pis­tä­vät pään pyö­räl­le. Välil­lä yli­suu­ret housut ja pai­dat val­taa­vat vaa­te­kaa­pit, seu­raa­va­na hai­kail­laan kor­set­tien perään ja yhtäk­kiä ihas­tel­laan mini­ha­mei­ta ja crop-top­pe­ja. Eikä sil­lä ole väliä, mitä näis­tä pukee pääl­leen – kun­han vain pysyy tren­deis­sä muka­na, mut­ta on samal­la per­soo­nal­li­nen. Näin se aina­kin tun­tuu menevän. 

Nyky­tyy­lin ja ihmis­ten aja­tus­maa­il­man kak­si­nais­mo­ra­lis­ti­suus on häm­men­tä­vää. Jos pukeu­tuu pil­li­fark­kui­hin ja neu­lee­seen, on lii­an taval­li­nen. Jos lait­taa ylleen leveät far­kut ja lyhyen topin, on alus­sa per­soo­nal­li­nen ja sit­ten, aivan yhtäk­kiä, kul­kee lii­kaa mas­san muka­na. Jat­ku­vas­ti pyri­tään per­soo­nal­li­suu­teen eri kei­noin, mut­ta onko kukaan aja­tel­lut, että lopul­ta per­soo­nal­lis­ta onkin käyt­tää pil­li­fark­ku­ja? Jat­ku­va eri­lai­suu­teen pyr­ki­mi­nen joh­taa sii­hen, että lopul­ta kaik­ki havit­te­le­vat sitä samal­la taval­la, ja het­ken kulut­tua ollaan jäl­leen lähtöpisteessä. 

Aina on uusia tren­de­jä, jot­ka tule­vat ja mene­vät, ovat hie­no­ja tai kam­mot­ta­via, muka­via tai epä­mu­ka­via. Jot­kut juok­se­vat nii­den peräs­sä, toi­set taas eivät. Sen­pä vuok­si paras tren­di oli­si­kin pukeu­tua juu­ri niin kuin halu­aa. Jos tah­too käyt­tää hamei­ta ja mek­ko­ja, niin sit­ten käyt­tää. Jos kokee viih­ty­vän­sä leveis­sä far­kuis­sa ja Jor­da­neis­sa, niin ei ongel­maa. Eikö siis per­soo­nal­li­sin tapa pukeu­tua oli­si juu­ri­kin pukeu­tu­mi­nen vaat­tei­siin, jois­sa itse tun­tee olon­sa hyväk­si ja jot­ka hei­jas­ta­vat omaa per­soo­naa? Eikö sana “per­soo­nal­li­nen” tar­koi­ta­kin juu­ri sitä?

Tyy­li on yksi niis­tä asiois­ta, joi­ta kenen­kään muun ei tuli­si kom­men­toi­da ikä­väs­ti tai arvos­tel­la miten­kään. Toki on tär­ke­ää osa­ta pukeu­tua tilan­tei­siin sopi­vas­ti, mut­ta lop­pu­jen lopuk­si on jokai­sen oma asia, käyt­tää­kö korut­to­mia vaat­tei­ta, 80-luvun vaat­tei­ta vai 2020-luvul­le omi­nai­sia vaa­te­kap­pa­lei­ta. Tai mitä iki­nä käyttääkään.

Pää­asia kui­ten­kin on, että valit­see vaat­teet, jois­sa itsel­lä on hyvä olla, joi­ta itse tah­too käyt­tää ja jot­ka omas­ta mie­les­tä näyt­tä­vät hyvältä.