Kesäil­lan kat­taus kau­niis­sa säässä

Kilo­met­rin mit­tai­nen ruo­ka­pöy­tä alkoi Ouun toril­ta, kul­ki Rotu­aa­ria pit­kin ja ylsi Hal­li­tus­ka­tua pit­kin rau­ta­tie­a­se­mal­le asti lau­an­tai­na 15. elo­kuu­ta kel­lo 12–21. Kaduil­la pöy­tää ympä­röi­vät lukui­sat ruo­ka­ko­jut, jot­ka tar­joi­li­vat makue­lä­myk­siä niin tääl­tä poh­joi­ses­ta, kuin myös muu­al­ta maailmalta. 

Toki oli mah­dol­lis­ta hakea ruo­kaa myös ravin­to­lois­ta sekä kah­vi­lois­ta tai tul­la itse­val­mis­tet­tu­jen herk­ku­jen kans­sa. Ruo­ka­pis­tei­den lisäk­si kaduil­la oli pal­jon mui­ta­kin koju­ja. Esi­mer­kik­si Hal­li­tus­ka­dul­la oli kirp­pu­to­ri­pöy­tiä, jois­ta saat­toi teh­dä löy­tö­nä vaat­tei­ta, sisus­tuse­si­nei­tä tai vaik­ka­pa vinyylilevyjä. 

Alu­eel­la oli myös kol­me lavaa, jot­ka tar­joi­li­vat kukin eri­lais­ta ohjel­maa päi­vän ajan. Otto Kar­hin laval­la nimen­sä mukai­ses­ti Otto Kar­hin puis­tos­sa kuul­tiin soit­toa eri esiin­ty­jien toi­mes­ta aina rau­hal­li­sem­mas­ta musii­kis­ta The Beat­le­sin tuo­tan­toa tul­kit­se­vaan bän­diin asti. Juu­re­va IS-lava oli pöy­dän toi­ses­sa pää­dys­sä rau­ta­tie­a­se­man suun­nal­la, jos­sa näh­tiin myös tans­sia. Kol­mas lava eli Radio Poo­ki-lava sijait­si Rotu­aa­ril­la ja siel­lä­kin ohjel­mas­sa oli muun muas­sa kan­san­tans­sia, mut­ta illal­la vie­lä tulishow.

Aiem­pi­na vuo­si­na Kesäil­lan kat­taus­ta on kyl­lä vie­tet­ty, mut­ta tämä kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si vei tapah­tu­man aivan uudel­le tasol­le. Vii­me vuon­na pöy­tää pys­ty­tet­tiin 160 met­rin ver­ran, kun taas tänä vuon­na mit­ta venyi sii­hen kilo­met­riin saak­ka ja sitä koris­ti koko mat­kal­ta väri­käs pöy­tä­lii­na, joka on muo­toi­lu­kes­kus Pro­ton sekä Chi­na Aca­de­my of Artin opis­ke­li­joi­den yhteis­tä käsialaa. 

Pöy­dän ylä­puo­lel­la sekä muu­ten alu­eel­la oli kau­nii­ta kuk­ka­so­mis­tei­ta, jot­ka OSAOn flo­ris­tio­pis­ke­li­jat oli­vat loih­ti­neet. Myös mui­ta OSAOn opis­ke­li­joi­ta oli muka­na tapah­tu­mas­sa eri osa-alueil­la. Koko­nai­suu­des­saan siis Kesäil­lan kat­taus oli yhteis­työ­tä, joka koros­ti pai­kal­lis­ta osaa­mis­ta ja yhteishenkeä.

Jos jotain, niin tämän­kal­tai­sia tapah­tu­mia Oulu ja sen lähia­lu­eet ovat­kin kai­van­neet. Tapah­tu­mia, joi­hin mah­dol­li­sim­man moni voi­si osal­lis­tua ja johon jokai­nen oli­si ter­ve­tul­lut. Kesäil­lan kat­taus oli oival­li­nen esi­merk­ki sii­tä, että muka­vas­ta tapah­tu­mas­ta ei aina tar­vit­se mak­saa kal­lis­ta pääsylippua. 

Poruk­kaa oli niin pal­jon liik­keel­lä, että tut­tu­ja jou­kos­sa näkyi var­mas­ti. Pöy­dän ääres­sä saat­toi siis koh­da­ta van­ho­ja tut­tu­ja, sekä tutus­tua aivan uusiin­kin ihmisiin.

Kir­joit­ta­ja on Ran­ta­poh­jan kesäavustaja.