Kesän tavoit­tee­na uida Oijär­vi pääs­tä päähän

Ei tar­vit­se hie­rais­ta sil­mi­ään, jos näkee hei­nä­kuus­sa öisen uima­rin Oijär­ven seläl­lä. Limin­gas­sa asu­va 37-vuo­tias Pert­tu Hint­sa­la aikoo nimit­täin uida noin 12 kilo­met­riä pit­kän Oijär­ven pääs­tä päähän.

Hint­sa­la alkoi har­ras­taa pit­kän mat­kan uin­tia vii­me syk­sy­nä vähän huomaamattaan.

– Olin sat­tu­mal­ta Niva­lan uima­hal­lis­sa, jos­sa on altaan pää­dys­sä uin­ti­las­ku­ri­na toi­mi­va hel­mi­tau­lu. Yksi hel­mi vas­ta­si 50 met­riä ja tulin uineek­si hel­mi­tau­lun tyh­jäk­si kak­si ker­taa eli vii­si kilo­met­riä. Se innos­ti har­ras­tuk­se­ni alkuun.

Sit­tem­min Hint­sa­la on uinut lähi­seu­dun uima­hal­leis­sa vähin­tään kilo­met­rin vii­kos­sa, mut­ta mones­ti enem­män. Hän teki itsel­leen uuden­vuo­den­lu­pauk­sen uida kah­dek­san kilo­met­rin päi­vä­mat­kan täl­le vuo­del­le, mikä innos­ti vie­lä­kin parem­piin suorituksiin.

– Ensin meni kuusi ja seu­raa­val­la uin­ti­ker­ral­la meni 12 kilo­met­riä, jol­loin alku­pe­räi­nen tavoit­tee­ni ylit­tyi kol­mas­osal­la. Otin uuden tavoit­teen uida 25 kilo­met­riä vii­den päi­vän aika­na. Tämä tavoit­tee­ni toteu­tui noin pari viik­koa ensim­mäi­sen tavoit­tee­ni saa­vut­ta­mi­sen jäl­keen helmikuussa.

Yksi uin­ti­kan­nus­te Hint­sa­lal­le oli Rak­si­lan uima­hal­lin vii­mei­nen aukio­lo­päi­vä. Tuol­loin oli vii­mei­nen mah­dol­li­suus uida 50 met­rin radal­la pit­kiä mat­ko­ja, sil­lä vas­taa­vaa rataa ei ole muis­sa hal­leis­sa Oulun seudulla.

– Siel­lä oli yllä­tyk­sek­se­ni Yle kuvaa­mas­sa ja haas­tat­te­le­mas­sa altail­la sul­ke­mis­päi­vän uima­rei­ta ja ajat­te­lin, että oli­si­pa haus­kaa pääs­tä ker­ran elä­mäs­sä tele­vi­sioon. Olin sat­tu­mal­ta uimas­sa ennä­tys­tä­ni, ja uin­kin sinä päi­vä­nä 17 kilo­met­riä vajaan vii­den­tois­ta tun­nin aikana.

Tuo koke­mus omas­ta onnis­tu­mi­ses­ta sine­töi lopul­li­ses­ti Hint­sa­lan pää­tök­sen uida pit­kä mat­ka luon­non­ve­des­sä. Oijär­vi vali­koi­tui pai­kak­si jo aiem­min uima­hal­li­tut­ta­van suosituksesta.

– Hän suo­sit­te­li sen sovel­tu­van hyvin pit­kän mat­kan uin­tiin. En ole itse käy­nyt jär­vel­lä, mut­ta mie­tit­tyä­ni olen tut­ki­nut asi­aa. Jär­vi on niin mata­la, että siel­lä ylet­tyy suu­rim­mak­si osak­si jalat poh­jaan ja veden­kin pitäi­si olla mel­ko lämmintä.

Hint­sa­lan suun­ni­tel­mis­sa on uida Oijär­vel­lä heinäkuussa.

– Uin mah­dol­li­ses­ti aina­kin osit­tain yöai­kaan, jol­loin ei tuu­le niin pal­jon ja vesi on tyyntä.

Uin­ti­mat­kal­le Hint­sa­la pukeu­tuu luon­non­ve­sis­sä mär­kä­pu­kuun. Uin­nin tur­vaa­mi­sek­si hänen kave­rin­sa sou­taa vie­res­sä veneel­lä, jos­sa on muka­na myös ruo­kaa, juo­maa, ste­reot ja pelastusrengas.

– Pit­käl­lä mat­kal­la pitää olla hii­li­hy­draat­ti­pi­tois­ta hel­pos­ti sula­vaa ruo­kaa. Otan mukaan var­maan­kin keit­to­ja ja sosei­ta. Juo­ta­vaa on otet­ta­va kulaus sadan met­rin välein. Kiven­näis­ve­si on sii­hen paras­ta. Mukaan tulee myös ener­gia­pa­tu­koi­ta ja elekt­ro­lyyt­ti­jau­hees­ta sekoi­tet­tua juomaa.

Oijär­veen tutus­tues­saan Hint­sa­la on huo­man­nut sen ole­van tun­net­tu siel­tä pyy­de­tys­tä 18,8‑kiloisesta ennätyshauesta.

– Alu­een kalas­tus­mah­dol­li­suu­det kiin­nos­ta­vat minua kovas­ti. Har­ras­tan kalas­tus­ta veto­uis­te­le­mal­la, katis­kal­la, ver­koil­la, tuu­las­ta­mal­la ja pilk­ki­mäl­lä. Uskon, että Oijär­vi oli­si hyvä tuulastuspaikka.

Oijär­ven alue kiin­nos­taa Hint­sa­laa kesäi­sin myös retkeilymielessä.

– Oijär­ven aluet­ta voi­si esi­tel­lä netis­sä nykyis­tä parem­min, Hint­sa­la vinkkaa.

Kave­rit ja tut­ta­vat pitä­vät Hint­sa­lan tule­vaa tem­paus­ta hyvin Perttumaisena.

– He ovat tot­tu­neet, että minul­le tulee jos­kus tämän tyy­li­siä päähänpistoja.

Aiem­piin pää­hän­pis­toi­hin kuu­luu esi­mer­kik­si noin 80 kilo­met­rin käve­ly mök­ki­jär­ven ympä­ri sekä nel­jän vuo­ro­kau­den luon­non­muo­na­ret­ki Lapin erä­maas­sa ilman muka­na ole­vaa ruokaa.

– Luon­non­muo­na­ret­kel­lä söin esi­mer­kik­si mar­jo­ja ja sie­niä. Yri­tin myös kalas­taa, mut­ta huo­nol­la menes­tyk­sel­lä. Fus­ka­sin tosin vähän ja minul­la oli muka­na huna­jaa, suo­laa ja voi­nap­pe­ja esi­mer­kik­si tat­tien pais­ta­mi­seen kent­tä­pa­kin kannella.

Vaik­ka uimi­nen tun­tuu Hint­sa­las­ta omal­ta lajil­ta, ei se ole ollut sitä aina. Aina­kaan vie­lä kouluiässä.

– Har­ras­tin aiem­min pit­kän mat­kan juok­sua, mut­ta uimi­nen ei tun­tu­nut vie­lä kolah­ta­van samal­la taval­la kuin nyky­ään. Opin uimaan­kin ehkä vas­ta luo­kan vii­mei­se­nä vii­den­nel­lä luo­kal­la kou­lus­sa ja jopa pel­kä­sin vet­tä lap­suu­des­sa. Nyt se on erit­täin ren­tout­ta­va ja rau­hoit­ta­va urhei­lu­muo­to, jos­sa haluan kehit­tää itseä­ni. Pit­kän uin­ti­mat­kan jäl­keen keho on usein ren­to ja levän­nyt kuin kei­tet­ty spa­get­ti, Pert­tu Hint­sa­la naurahtaa.