Juhan­nus­ta­han juh­li­taan yöt­tö­män yön ja kes­ki­ke­sän juh­la­na. Täl­löin poh­joi­sen napa­pii­rin poh­jois­puo­lel­la aurin­ko ei las­ke lainkaan. 

Juhan­nus miel­le­tään siis valon ja ilon ja yhdes­sä­olon juhlana.

Kotoi­sen­kin juhan­nuk­sen viet­toon ovat olen­nai­ses­ti kuu­lu­neet juhan­nus­koi­vut por­ras­pie­leen, lipu­tus, sau­no­mi­nen ja tie­tys­ti juhan­nusyön val­vo­mi­nen ja tiet­ty juhlinta.

Valoi­sat kesäyöt ikään­kuin kut­su­vat ihmi­set luon­non hel­maan ja yhteis­ten juhan­nus­kok­ko­jen äärelle.

Jokai­sel­la meis­tä on omia koke­muk­sia juhan­nuk­sen vie­tos­ta. Ker­ron lap­suu­des­ta­ni, kun naa­pu­rien las­ten kans­sa saim­me van­hem­mil­tam­me luvan läh­teä jun­nusaat­toa viet­tä­mään kyläyh­tei­söm­me yhtei­sel­le pyyk­ki­ran­nal­le. Värk­kä­sim­me sin­ne pie­nen nuo­tion ja yhtei­ses­ti sovim­me, että val­vom­me aina­kin seu­raa­vaan aamu kuuteen. 

Niin­hän sii­nä kävi, että vähän jäl­keen puo­len yön, kun eväät­kin oli syö­ty, alkoi jokais­ta niin väsyt­tä­mään, että pää­tim­me lopet­taa val­vo­mi­sen ja läh­teä kotiin nukkumaan.

Sau­no­mi­nen on meil­le suo­ma­lai­sil­le tär­keä asia ja aivan eri­tyi­ses­ti juhan­nusaat­to­na, jol­loin yleen­sä koi­vu­jen leh­det alka­vat olla sau­na­vas­tan tekoon sopi­van kokoi­sia. Sii­nä uuden vas­tan tuok­su ja koi­vun leh­tien hel­lä hive­ly ja suo­ma­lai­sen sau­nan läm­pö uudis­ta­vat van­han­kin ropan ja mie­len taas ker­ran uuden juhan­nuk­sen viettoon 

Tal­vi­va­ras­toon sau­na­vas­tat tai­tet­tiin yleen­sä vas­ta hei­nä­kuun puo­lel­la kun leh­ti oli vähä enem­män kasvanut.

Tosia­sias­sa tai­taa sau­na­vas­to­jen käyt­tö esi­mer­kik­si kau­pun­kia­sun­nois­sa ole­vis­sa sau­nois­sa olla nykyi­sin jo taak­se jää­nyt­tä elä­mää. Sau­na kui­ten­kin on pitä­nyt pin­tan­sa niin mie­len kuin kehon­kin hoidossa.

Luu­len, että monet juha­nuk­seen liit­ty­vät van­hat tavat ja tai­at ovat pik­ku­hil­jaa katoa­mas­sa. Tus­kin­pa enää nei­to­set juhan­nusyö­nä kerää­vät kukk­kia tyy­ny­jen­sä alle. Tule­vaa sul­has­ta tänä päi­vä­nä hae­taan toi­sen­lai­sin keinoin.

Juhan­nus on kui­ten­kin ollut monien häi­den viet­tä­mi­sien ja juh­lin­nan ajankohtana.

Eri ajan­koh­dil­la, kuten esi­mer­kik­si jou­lul­la ja pää­siäi­sel­lä on omia ruo­kiin liit­ty­viä perin­tei­tä. Mik­sei myös juhan­nuk­sel­la. Itse olen miel­tä­nyt juhan­nus­ruu­ak­si juus­to­kei­ton. Lukui­si­na juhan­nuk­si­na olen sitä itse­kin kei­tel­lyt, mut­ta kui­ten­kin nyt vii­me vuo­si­na osta­nut sitä ruokakaupasta,tai kaup­pa­hal­lis­ta, jois­sa se on ollut pakat­tu­na lit­ran purk­kei­hin . Mais­tu­nut on kui­ten­kin todel­la hyvin..

Toi­voi­sin, että jokai­nen voi­si aina­kin vähän naut­tia niin juhan­nuk­sen ajas­ta, kuin koko Suo­men iha­nas­ta kesäs­tä. Jokai­nen omal­la tavallaan. 

Täs­sä epä­va­kaas­sa maa­il­man tilan­tees­sa tar­vit­sem­me myös­kin asioi­ta ja aihei­ta hyväl­le mie­lel­le ja posi­tii­vi­sel­le ajat­te­lul­le ja hyvil­le teoil­le. Täl­lais­ten asioi­den jaka­mi­nen lähim­mäi­sil­lem­me ei sai­si olla sinus­ta eikä minus­ta pois.

Yrit­tä­kääm­me siis nii­tä jakaa!

Iin seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mä las­ten ja iso­van­hem­pien päi­vä­ret­ki Kar­hun lei­ri­kes­kuk­ses­sa oli hie­no koke­mus. Lap­sil­la oli monen­lais­ta teke­mis­tä ulko­na aurin­koi­ses­sa kau­niis­sa ympäristössä.……