Monis­sa per­heis­sä, eri­to­ten maa­seu­dul­la, mut­ta myös kau­pun­ki­ko­deis­sa per­hee­seen kuu­luu joku neli­jal­kai­nen ystä­vä, useim­mi­ten koira.

Olem­me kum­pi­kin puo­li­so­ni kans­sa kol­mi­vuo­ro­työs­sä, ja työs­ken­te­lem­me samas­sa Poh­teen orga­ni­saa­tios­sa. Olem­me vii­me vuo­si­na saa­neet suun­ni­tel­la omis­sa kus­tan­nus­pai­kois­sam­me työ­vuo­rom­me itse yhteis­ten peli­sään­tö­jen mukaan. Työ­vuo­roau­to­no­mia on ollut koko työ­uram­me paras uudis­tus, joka on hel­pot­ta­nut oman arjen hal­lin­taa ja paran­ta­nut työs­sä jak­sa­mis­ta. Työ­vuo­ro­jen suun­nit­te­lu yksi­köis­sä on onnis­tu­nut pää­sään­töi­ses­ti erit­täin hyvin, jos­kin toi­si­naan esi­hen­ki­lö on saat­ta­nut lähet­tää säh­kö­pos­tit­se jon­kin­lai­sen Myl­ly­kir­jeen, jos peli­sään­tö­jä ei ole riit­tä­väs­ti huomioitu.