Kii­tän pro­fes­so­ri Jou­ko Vah­to­laa Kale­va­la-aihei­ses­ta kir­joi­tuk­ses­ta Ran­ta­poh­jas­sa 29.10.2024. Sat­tu­nees­ta syys­tä olen kiin­nos­tu­nut Kale­va-nimes­tä ja haluai­sin tuo­da esiin muu­ta­mia huo­mioi­ta­ni siitä.

Oli­pa kau­pun­gin­val­tuu­te­tul­ta ajat­te­le­ma­ton­ta puhet­ta 12.11. leh­des­sä. Että pitäi­si suu­ri upea kuusi kaa­taa ihmis­ten teke­leen tiel­tä! Täs­sä sen taas näkee – ihmi­nen kuvit­te­lee ole­van­sa tär­keäm­pi kuin luon­to. Mil­loin asia kään­tyi­si oikein päin ja pidet­täi­siin luon­toa tär­keäm­pä­nä kuin kai­ken maa­il­man muis­to­merk­ke­jä. Huhhuh.

Tätä kir­joit­taes­sa met­siem­me ja luon­non rus­kat ja väri­lois­tot ovat tääl­lä erää taka­na päin. Mar­ras­kuu ei tai­da olla mei­dän kaik­kien suo­sik­ki­kuu­kausia. Ajan­jak­sol­li­ses­ti olem­me siis kau­niin syys­kau­den ja tule­van tal­ven välimaastossa.