Neli­vuo­ti­nen val­tuus­to­kausi alkaa olla lopuil­laan. Näis­sä Ran­ta­poh­jan kolum­neis­sa päät­tä­jät ovat saa­neet esit­tää omia näke­myk­si­ään ajan­koh­tai­sis­ta asiois­ta ja miet­teis­tään. Kii­tos sii­tä leh­den toi­mi­tuk­sel­le, kuin myös päättäjille.

Tätä teks­tiä kir­joit­taes­sa­ni maa­il­man kat­seet ovat suun­tau­tu­neet Yhdys­val­toi­hin ja sii­hen, mil­lai­sen asen­teen se ottaa kol­me vuot­ta puo­lus­tus­so­taa käy­nyt­tä Ukrai­naa koh­taan. “Älä lyö lyö­tyä” oli van­ha hyvä oppi elä­mää var­ten. Sitä ei vai­ku­ta nyt kan­sain­vä­li­ses­sä poli­tii­kas­sa nou­da­tet­ta­van. Sen todis­ta­mi­nen lan­nis­taa. Sil­lä niin kau­an kuin ne, joil­la oli­si kaik­ki val­ta toi­mia oikein ja arvok­kaas­ti, pitä­vät arvois­taan kiin­ni, elää toi­vo oikeu­den­mu­kai­suu­den voit­ta­mi­ses­ta vää­ryy­den­kin maa­il­mas­sa. Mut­ta jos val­lan­pi­tä­jät hyl­kää­vät nuo peri­aat­teen­sa, ei enää tie­dä, mihin kat­seen­sa kääntää.