Suo­suk­set ja Siipiviikate

Kuu­kau­den esi­nee­nä ovat suk­sien tapai­set kul­ku­vä­li­neet, joi­ta käy­tet­tiin mui­noin hei­nän­kor­juus­sa upot­ta­val­la suol­la. Nyt esi­tel­tä­vät suk­set on veis­tet­ty yhdes­tä käy­rään kas­va­nees­ta kuusen juu­ra­kos­ta. Suk­sis­sa on kak­si kape­aa sivu­puu­ta ja nii­den välis­sä jalan­si­ja, jon­ka sivuis­sa on metal­li­len­kit nah­kai­sia kiin­ni­tys­hih­no­ja var­ten. Molem­pien suk­sien jalan­si­jois­sa on saman­lai­set vaa­ka­suun­tai­set sekä vinot uurrokset.

Pidem­mäs­sä suk­ses­sa on hie­no omis­tusoi­keut­ta mer­kit­se­vä puu­merk­ki. Suk­sien pituu­det ovat 174 cm ja 154 cm levey­det 11 cm. Suk­set voi­daan ajoit­taa kar­keas­ti 1800-luvul­le ja sijoit­taa alu­eel­li­ses­ti Pohjanmaalle.

Suo­niit­ty­jen har­vaan kas­va­vil­le hei­ni­kol­le vii­kat­teet varus­tet­tiin lisä­lait­teel­la, sii­vel­lä, joka koko­si nii­tok­set kasoi­hin. Kuvan vii­kat­teen sii­pi on vään­net­ty koi­vun oksas­ta ja varus­tet­tu poik­ki­vit­soil­la, joi­ta on myö­hem­min vah­vis­tet­tu rautalankapunoksilla.

Kii­min­ki­jo­ki­var­ren kylien voi­ma­kas kar­ja­ta­lous perus­tui ennen van­haa hyviin luon­non­niit­tyi­hin, joi­ta löy­tyi kevät­tul­van kas­te­le­mil­ta ja ravit­se­mil­ta jokien ja puro­jen var­sil­ta sekä neva­soil­ta. Kii­min­gis­sä Jolos­joen var­rel­la ole­vat nii­tyt oli­vat eri­tyi­sen tuot­toi­sia. Vie­lä 1800-luvun puo­li­vä­lis­sä vähin­tään­kin puo­let nii­tyis­tä oli suo­niit­ty­jä, jois­ta kor­jat­tiin sara­hei­niä, kort­tei­ta ja suolakkeita.

Niit­ty­jä ei juu­ri hoi­det­tu. Pää­työ oli rai­vaus, joka suo­ri­tet­tiin pak­ka­sen kove­tet­tua maa­poh­jan sekä aito­jen teko. Sam­ma­loi­tu­mi­nen oli niit­ty­jen taval­li­sin tuot­toa vähen­tä­vä vai­va. 1700-luvun lopus­sa omak­sut­tiin nii­tyn rai­vaus­ta­pa, pai­sut­ta­mi­nen ja kehit­ty­neem­pi muun­nos vesit­tä­mi­nen. Pien­tä puu­ta kas­va­va suo padot­tiin niin, että vesi sei­soes­saan tukah­dut­ti sam­ma­len ja tap­poi puut. Täl­lai­sil­ta nii­tyil­tä saa­tiin hei­nä­sa­to joka toi­nen vuo­si ja hei­koim­mil­ta, joka nel­jäs vuosi.

Nii­tyt oli­vat hajal­laan siel­lä, mis­sä nii­tä itse kukin aikoi­naan oli val­lan­nut talon nau­tin­nak­si. Niit­ty­maa oli arvo­kas­ta. Hyvä niit­ty kan­nat­ti käy­dä niit­tä­mäs­sä penin­kul­mien­kin pääs­sä. Hei­nät säi­löt­tiin latoi­hin tai ase­tel­tiin huo­lel­la riu­ku­ran­kai­siin suo­viin eli pie­lek­siin. Kotiu­tus tapah­tui tal­vel­la reki­kyy­dil­lä joko hevo­sel­la tai porolla.

Ensim­mäi­se­nä hei­nä­päi­vä­nä on ollut tapa­na aamu­tui­maan ottaa ”mato­ryyp­py” eli pika­ri kir­kas­ta vii­naa. Näin tapet­tiin hei­nä­ma­to. Tapa juon­taa alkun­sa van­han kan­san kat­so­muk­sis­ta. Mato tar­koit­ta­nee lohi­käär­met­tä, jon­ka tap­pa­jai­sia kes­kia­jal­la Suo­mes­sa vie­tet­tiin 13.heinäkuuta.

Suo­suk­sien rinnakkaisnimiä:

Neva­suk­set

Jär­vi­suk­set

Siva­kat

Lota­kat

Juu­ra­kot

Läh­teet:

Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin historia

Vil­ku­na Kus­taa: isien työ

Vuo­re­la Toi­vo: Kan­san­pe­rin­teen sanakirja

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

 

Mikä kuu­kau­den esine?

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vii­me vuo­den syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyttötarkoituksesta.

Syys­kuus­sa esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Tämän vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809 ja tou­ko­kuus­sa Lii­tu­pii­put. Nyt esit­te­lys­sä on Suo­suk­set ja Siipiviikate.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta vii­me vuo­den syys­kuus­sa aloi­tet­tu jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan Kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Yrjö Runt­ti, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Kii­min­ki-Seu­ra on muka­na 5.–6.8. pidet­tä­vil­lä Kiiminkipäivillä.

– Tuom­me päi­vien ohjel­mis­toon Kii­min­gin his­to­rian säh­köi­sen valo­ku­va­näyt­te­lyn kir­jas­ton Syke­sa­lis­sa, van­han esi­neis­tön näyt­te­lyn ja tie­to­kil­pai­lun, sekä peru­nan­kuo­rin­nan SM-kisat. Lau­an­tain alkuil­lan ohjel­mas­sa on yhteis­lau­luil­ta Koi­te­lis­sa lau­lat­ta­ja­na Mik­ko Ala­ta­lo. Sun­nun­tai­na jär­jes­te­tään opas­te­tun koti­seu­tu­ret­ken lähi­koh­tee­seen, ker­too Mat­ti Kontio.