Poh­jan­maan hat­tu­päät ja Kii­min­ki­jo­ki­var­ren puukot

Suo­ma­lai­sen puu­kon his­to­ria ulot­tuu kiva­kau­del­le saak­ka. Lyhyen prons­si­kau­den jäl­keen seu­ran­neel­la rau­ta­kau­del­la puuk­kom­me kehit­tyi saa­vut­taen nykyi­sen muo­ton­sa vas­ta 1300-luvulla.

Puu­kon his­to­ri­aa on kar­toi­tet­tu maa­löy­tö­jen perus­teel­la. Hau­ta­löy­döt ovat olleet lähin­nä arvok­kai­ta koru­puuk­ko­ja, joi­ta on lai­tet­tu vain mah­ti­mies­ten hau­toi­hin. Ne oli­vat yleen­sä suu­ri­ko­koi­sia ver­rat­tu­na nykyi­siin puuk­koi­hin. Taval­li­sen kokoi­sia mui­nais­puuk­ko­ja ei ole juu­ri­kaan löytynyt.

Rau­tae­si­neet ovat ruos­tu­via ja maas­sa pit­kään ollei­na hävin­neet koko­naan tai syö­py­neet vai­keas­ti tun­nis­tet­ta­vik­si. Noin 70 vuot­ta Mik­ko­sen 425 vuot­ta van­hal­la asuin­ken­täl­lä maa­ta kuok­ki­nee­na olen poi­mi­nut tal­teen kai­ken eteen ilmes­ty­neen rau­dan. Esit­te­ly­ku­vaan ovat pääs­seet maas­ta löy­de­tyt maa­sep­pien tako­mat van­hat puu­kon terät. Roh­ke­nen arvioi­da, että löy­döt ovat nel­jäl­tä eri vuo­si­sa­dal­ta. Kaik­ki suo­ma­lai­sen puu­kon terä­mal­lit ovat edus­tet­tui­na: keik­ka­kär­ki­nen, laskeva‑, kaa­re­va- ja suo­ra­ha­ma­ri­nen, luo­ki­tus Ans­si Ruusu­vuo­ren mukaan.

Tun­net­tu­ja his­to­rial­li­sia mal­le­ja ovat esi­mer­kik­si Kai­nuun puuk­ko, Toi­ja­lan puuk­ko, poh­ja­lais­puu­kot ja Poh­jan­maan hat­tu­tup­pi­puu­kot. Keräi­ly­har­ras­tuk­sen olen pyr­ki­nyt rajaa­man hat­tu­päi­hin ja timpurinpuukkoihin.

Hat­tu­tup­pi on kes­kia­jal­ta periy­ty­vä tup­pi­tyyp­pi, jos­sa eril­li­nen hat­tuo­sa estää puuk­koa putoa­mas­ta tupes­ta. Tavan­mai­sem­pi tup­pi on ns. kit­ka­tup­pi, jos­sa puuk­ko pysyy kii­la­mai­sen muo­don ja kit­kan avul­la. Esi­tel­tä­vät hat­tu­tu­pet on teh­ty pak­sus­ta nau­dan park­ki­na­has­ta kes­kel­tä takaa sau­ma­ten ilman puulestiä.

Yksi puu­kois­ta on tun­nis­tet­ta­vis­sa Vöy­rin puu­kok­si tupen pei­lis­sä ole­vis­ta S‑kirjaimen muo­toi­sis­ta koris­te­ku­vios­ta. Puuk­ko on vuo­del­ta 1865. Muis­sa hat­tu­tu­peis­sa on omis­ta­jien mono­gram­me­ja ja vuo­si­lu­ku­ja 1800-luvul­ta, mut­ta eivät ole alu­eel­li­ses­ti yhtä tar­kas­ti pai­kan­net­ta­vis­sa. Voi­daan vaan tode­ta, että hat­tu­tup­pi­puu­kot oli­vat ylei­siä koko 1800-luvun Suo­men län­si­ran­ni­kol­la, kuten myös Poh­jan­lah­den toi­sel­la­kin puolen.

Kii­min­ki­läis­syn­tyi­nen kuvan­veis­tä­jä, aka­tee­mik­ko Oska­ri Jau­hiai­nen (1911–1990), muo­don mes­ta­ri ja vuo­le­mi­sen huip­puo­saa­ja, oli syven­ty­nyt puu­kon val­mis­ta­mi­seen jo poi­ka­se­na ja palan­nut tähän har­ras­tuk­seen­sa vart­tu­neel­la iällä.

Oska­rin lap­suu­den mai­se­mis­sa kul­ki kah­des­ti vuo­des­sa uit­to­po­ruk­ka, joil­le puuk­ko oli vält­tä­mä­tön työ­vä­li­ne. Tuk­ki­lais­ten tup­pi­hoi­dot oli­vat enim­mäk­seen ”maa­tiais­tyyp­pi­siä”. Mie­het, joi­den kupeel­la näi­tä koti­te­koi­sia puuk­ko­ja keik­kui, oli­vat etu­pääs­sä molem­mis­ta Kii­min­geis­tä, mut­ta saat­toi hei­tä olla joen alku­läh­teil­tä Puo­lan­gal­ta ja joki­suul­ta Haukiputaalta.

Oska­rin lap­suu­den mie­li­ku­vis­sa oli perus­hah­mo puu­kos­ta, jota hän kehit­te­li siten, ettei puuk­koa lii­tet­täi­si junk­ka­ri­kau­teen. Veriu­ra, keik­ka­kär­ki ja riip­pa­kah­va eivät kuu­lu­neet Oska­rin puuk­koon. ”Koris­te­lus­sa olen pyr­ki­nyt tuo­maan esiin jota­kin läm­min­tä, kotois­ta, mie­li­sin sanoa mel­kein hert­tais­ta tun­tua. Puuk­ko oli rau­han­omai­seen käyt­töön teh­ty”. Oska­ri nime­si oman mal­lin­sa ”Kii­min­ki-joki­var­ren malliksi”.

Suun­nit­te­le­man­sa puu­kon teke­mi­sen yksi­noi­keu­den Jau­hiai­nen antoi veli­puo­lil­leen, nel­jän­nen pol­ven sep­pä­mes­ta­reil­le Eeme­lil­le (1912–1989 ja Jaa­kol­le (1919–1992). Vel­jes­ten isä oli Iso­sep­pä Iisak­ki Heik­ki­nen (1877–1964). Iisak­ki oli syn­ty­nyt Suo­mus­sal­mel­la ja monen välie­ta­pin jäl­keen aset­tu­nut pai­koil­leen vuon­na 1910 Kii­min­kiin Koi­te­lin maisemiin.

Oska­ri arvos­ti vel­jes­ten koru­ton­ta, mut­ta tai­do­kas­ta taon­taa ja eri­to­ten Eeme­lin hie­nos­tu­nut­ta tupen­te­ko­tai­toa. Vuon­na 1983 syn­tyi idea teh­dä yhtei­nen lah­ja­puuk­ko 60 vuot­ta täyt­tä­väl­le pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­tol­le. Oska­ri toi­mit­ti muis­to­puu­kon maan isäl­le ja liit­ti puu­kon mukaan avoi­men kir­jeen, jos­sa ker­toi lah­ja­puu­kon syn­ty­his­to­rias­ta ja toi­voi myös, että puuk­ko muis­tut­tai­si pre­si­dent­tiä van­has­ta suo­ma­lai­ses­ta käsityötaidosta.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Vuo­den 2025 lop­puun men­nes­sä on esit­te­lys­sä ollut 40 Kuu­kau­den esinettä.

Tämän vuo­den 2026 tam­mi­kuus­sa esit­te­lys­sä oli Päre ja traa­ni­lamp­pu, mui­nai­set valon tuo­jat. Hel­mi­kuus­sa Suu­ta­rin­sil­mä ja työ­he­vo­nen kip­pu­ra­kär­kis­ten ajal­ta. Nyt esit­te­lys­sä on Poh­jan­maan hat­tu­päät ja Kiiminki-jokivarrenpuukot.

Kaik­ki jut­tusar­jan Kuu­kau­den esi­neet jut­tui­neen on luet­ta­vis­sa Ran­ta­poh­jan net­ti­si­vuil­ta, sekä Kii­min­ki-Seu­ran net­ti­si­vuil­ta kiiminkiseura.fi.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edistäminen.

– Perin­ne­tie­tou­den yllä­pi­tä­mi­nen ja jul­kai­se­mi­nen on Kii­min­ki-Seu­ran yksi tär­keä toi­min­ta­muo­to, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Lee­na Huha­nantti, Eero Hut­tu­la, Pert­ti Kuti­lai­nen, Mat­ti Pöy­ry, Mai­sa Ruo­ko­la ja Anu Uusi­ta­lo.

Kii­min­ki-Seu­ra jär­jes­tää avoi­men yeli­sö­ti­lai­suu­den Oulun kau­pun­gin pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tyk­ses­tä kes­ki­viik­ko­na 25.3. kel­lo 17 Kii­min­gin kir­jas­ton Syke­sa­lis­sa. Tilai­suu­teen on kut­sut­tu Kiiminki–Jääli alu­een kaupunginvaltuutetut.

Eino Mikkonen

Läh­teet: Ans­si Ruusu­vuo­ri: Puu­kon His­to­ria 2009, Osuus­pank­ki­leh­ti 3/1980, Rei­jo Heik­ki­nen: Piir­tei­tä kuvan­veis­tä­jä, aka­tee­mik­ko Oska­ri Jau­hiai­sen elä­mäs­tä. Kuu­kau­den esi­ne: Hat­tu­tup­pi­puu­kot Eino Mik­ko­sen yksi­tyis­ko­koel­ma, Kii­min­ki-joki­var­ren­puu­kot Tapio ja Lau­ri Heik­ki­sen yksi­tyis­ko­koelmat.