Pir­jo Sei­te­ri muis­taa edel­leen elä­väs­ti ensim­mäi­set tun­nel­man­sa Kii­min­gis­sä. Oli 80-luvun alku­puo­li, ja hän puk­ka­si pien­tä Lee­na-tytär­tään las­ten­rat­tais­sa pit­kin koi­te­lin­kos­ken­tien reu­naa poh­tien, että tulee­ko­han elä­mäs­tä itsel­le vie­raas­sa kun­nas­sa yhtään mitään.