Kuu­kau­den esi­ne: Pai­men­ty­tön hui­lu 1794

Paimenelle tärkeät varusteet olivat sarvihuilu, eväskontti, tuohivirsut sekä tukeva paimensauva. (Kuva: Eino Mikkonen)Paimenelle tärkeät varusteet olivat sarvihuilu, eväskontti, tuohivirsut sekä tukeva paimensauva. (Kuva: Eino Mikkonen)

Har­taas­ti odot­ti lyp­sy­kar­jan omis­ta­ja kevät­tä mui­noin, sil­lä rehu oli usein lop­pu­mai­sil­laan. Vii­mei­set hei­nän ja oljen rip­peet oli koot­tu elu­koit­ten eteen ja ruvet­tu syöt­tä­mään jo kat­to-olkia hätä­re­hu­na. Oljet sil­put­tiin isoi­hin puusam­mioi­hin, kos­tu­tet­tiin kuu­mal­la vedel­lä ja höys­tet­tiin jau­hoil­la, näin syn­tyi kar­jal­le hätä­ruo­kaa, jota appeek­si kutsuttiin.

Sanan­par­si Oulun seu­dul­ta: ”Tukeh­tuu ku Haa­ta­jan hevo­nen ruis­jau­hoap­pee­seen”. Vie­lä 1950- ja 1960-luvun tait­tees­sa jokai­sen kii­min­ki­läi­sen nave­tan pors­tuas­sa rous­kut­ti teh­das­val­mis­tei­nen, sini­nen pol­ki­mel­la toi­mi­va ”Nikan­de­rin patent­ti” eli olki­silp­pu­ri. Vas­taa­va käsi­vei­vil­lä toi­mi­va koti­te­koi­nen lai­te oli nimel­tään silppuhepo.

Kos­ka rehu­va­ro­ja oli vähän ja nekin keh­non­lai­sia, pyrit­tiin näl­käi­set leh­mät saa­maan ulos mah­dol­li­sim­man aikai­sin, jot­ta mai­toi­nen kesä oli­si alka­nut var­hain. Vihan­taan kevät­ruo­kaan pääs­tes­sä lai­ha mai­to­tilk­ka muut­tui pian run­saak­si ja ras­vai­sek­si. Tämän vuok­si kar­jan las­kiais­päi­vä oli ilon päi­vä. Leh­mien ulos­las­kun yhtey­des­sä emän­nät teki­vät tai­ko­ja, joil­la koe­tet­tiin taa­ta kar­jan tur­val­li­suut­ta met­sä­lai­tu­mel­la. Suu­rim­pa­na vaa­ra­na oli kevät­näl­käi­nen kar­hu, jol­le lausut­tiin har­ras pyyn­tö: ”Ohto­se­ni, lin­tuse­ni anna rau­ha raa­va­hil­le, son­ta­rei­sil­le sovinto”.

Van­has­sa suo­ma­lai­ses­sa kyläyh­tei­sös­sä pai­men oli arvos­sa pidet­ty ammat­ti­lai­nen. Hänen vas­tuul­laan liik­kui koko kesä­kau­den kylän kar­ja. Ennen mui­noin pai­me­net oli­vat talo­jen yhtei­ses­ti palk­kaa­mia mie­hiä, jot­ka kyke­ni­vät tur­vaa­maan kar­jan met­sis­sä. Kovin vai­ke­aa oli aikui­sia mie­hiä saa­da moi­seen vir­kaan, joten pai­me­nik­si piti hyväk­syä niin nai­sia kuin kes­ken­kas­vui­sia lap­sia­kin. Kun kar­jaa uhkaa­vat pedot kylien lähi­met­sis­sä vähe­ni­vät, voi­tiin luot­taa pai­men­poi­kiin ja tyttöihin.

Pai­me­nen tuli val­voa eläi­miä niin, ettei­vät nämä pääs­seet pahan­te­koon pel­loil­le tai nii­tyil­le. Peri­aat­tee­na oli, että tiluk­set aidat­tiin, mut­ta kar­ja sai kul­kea vapaa­na ruo­kaa etsien pai­me­nen ohjaa­ma­na. Aitaa­mis­pe­ri­aat­tees­ta sovit­tiin 1860-luvul­la Ala- ja Yli-Kii­min­gis­sä sekä Hau­ki­pu­taal­la siten, että met­sä­sa­rat pide­tään aitaa­mat­ta niin kuin ennen­kin, mut­ta nii­tyt ja pel­lot on pidet­tä­vä ”tiheäs­sä ja taa­jas­sa” aidas­sa. Pää­tet­tiin myös, että kar­jan­lai­tu­met oli­vat yhtei­set kuten ennen­kin. Yhteis­nii­tyil­le ei eläi­miä saa­nut las­kea kevääl­lä eikä syk­syl­lä, niin kuin Kii­min­gis­sä aikai­sem­min oli tehty.

Kuu­kau­den esi­nee­nä on sor­mi­au­kol­li­nen leh­män tai son­nin sar­ves­ta val­mis­tet­tu pai­men­soi­tin. Puhal­lusauk­ko on teh­ty kat­kai­se­mal­la sar­ven kär­ki ja polt­ta­mal­la auk­ko suu­rem­mak­si. Sar­vi­hui­lu­jen pin­ta on useim­mi­ten hiot­tu sileäk­si, mut­ta tämän hui­lun pin­ta on jätet­ty koskemattomaksi.

Paimenelle tärkeät varusteet olivat sarvihuilu, eväskontti, tuohivirsut sekä tukeva paimensauva. (Kuva: Eino Mikkonen)

Pai­me­nel­le tär­keät varus­teet oli­vat sar­vi­hui­lu, eväs­kont­ti, tuo­hi­vir­sut sekä tuke­va pai­men­sau­va. (Kuva: Eino Mikkonen)

Hui­lun ylä­pin­taan on porat­tu nel­jä sor­mi­auk­koa ja yksi ripus­tus­rei­kä. Ylä­reu­naan on kai­ver­ret­tu vuo­si­lu­ku 1794 ja sen ylä­puo­lel­le emän­nän nimi­kir­jai­met eli mono­gram­mi. Nimeän tämän soit­ti­men pai­men­ty­tön hui­luk­si, sil­lä se on kaut­taal­taan kir­jail­tu tyt­tö­jen mono­gram­meil­la, joi­ta on yhteen­sä kym­me­nen. Vain yksi kol­men kir­jai­men yhdis­tel­mäs­tä päät­tyy poi­kaa tar­koit­ta­vaan S‑kirjaimeen. Ympä­riin­sä hui­lun pin­taa on kai­ver­ret­tu lisäk­si mys­ti­siä pis­te­jo­no­ja, jois­sa tois­tuu pis­tei­den luku­mää­rät 4 ja 5. Näi­den kai­ver­rus­ten mer­ki­tys jää täl­lä erää arvoitukseksi.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kupparinkoneet.

Tämän vuo­den 2024 ensim­mäi­ses­sä esit­te­lys­sä tam­mi­kuus­sa oli Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta, maa­lis­kuus­sa Pari­re­ki hevos­ten aika­kau­del­ta, huh­ti­kuus­sa Pui­nen sar­vi­sa­tu­la. Nyt esit­te­lys­sä on Pai­men­ty­tön hui­lu 1794.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi. Kii­min­ki-Seu­ra viet­tää tänä vuon­na 25-vuotisjuhlavuottaan.

Läh­teet:

Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin his­to­ria, 1978

Vil­ku­na Kus­taa: Työ ja ilon­pi­to, 1983.

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.