Koiteli elää ‑festivaali järjestetään viimeistä kertaa 14.–15. elokuuta. Tapahtumaa järjestävä yhdistys, Koiteli elää ry:n jäsenille lopettamispäätös ei kuitenkaan pyöri mielessä, vaan festivaalia rakennetaan rutiininomaiseen tapaan.
– Lopettaminen realisoituu vasta myöhemmin, kun Maija Vilkkumaa vetää viimeisen biisin, festivaalin taiteellinen johtaja Sipe Åqvist sanoo.
Festarin lopullisuus ei kuitenkaan pääse unohtumaan. Järjestäjäporukkaan kuuluvat Antti Kontio ja Pasi Eskola kertovat, että useamman kerran viikossa julkisilla paikoilla ihmiset kyselevät, että onko tosiaan viimeinen kerta, kun festari järjestetään.
Järjestelyjen edetessä tavanomaiseen tapaan järjestäjät haluavat rakentaa viimeisestä festarista mahdollisimman onnistuneen. Tällä hetkellä lauantain liput ovat jo loppuunmyyty, mutta perjantain lippuja on yhä saatavilla.
– Toivottavasti perjantaillekin menee mahdollisimman paljon lippuja, jotta saadaan kunnon läksiäiskemut, Åqvist tuumaa.
Lopettamispäätös oli yhteinen, ja sitä oli jokainen järjestäjäporukkaan kuuluva miettinyt jo pidemmän aikaa.
– Kun asia otettiin puheeksi, tehtiin ratkaisut aika nopeasti, Åqvist toteaa.
Lopettamisen syyt olivat moninaisia. Porukalle tuli lisää ikää ja intressit muuttuivat.
– Kaikella on aikansa, ja tämä oli nyt tämän festarin aika. Haluttiin kukin alkaa tekemään vähän muita juttuja. Tämä on kuitenkin aikaa vievä harrastus, eikä kukaan ole varsinaisesti tässä palkkatöissä, Åqvist kertoo.
Festivaalijohtaja Mari Järvinen harmittelee sitä, ettei yhdistyksestä löydy uusia aktiiveja, jotka lähtisivät festivaalia vetämään.
– Toisaalta sen ymmärtää, sillä festivaalin tekeminen on sitova ja vaativa “harrastus”, Järvinen kertoo.
Kontiolle lopettamispäätös on eräänlainen helpotus.
– Itsestä on tuntunut siltä, että niin kauan kun joku tätä tekee, niin ei vain osaisi itse sitten jäädä pois tekemästä, hän naurahtaa.
Yhdistystä on jo kontaktoitu festivaalien mahdollisten jatkajien toimesta. Mitään ei ole kuitenkaan sovittu tulevaisuuden jatkoista tai yhteistöistä.
– Olemme avoimia erilaisille yhteistyöehdotuksille. Niitä voi sitten yhdistyksen hallitus arvioida, että voisiko jokin taho tätä jollakin tavalla vielä jossain kohtaa jatkaa, Åqvist kertoo.
Lähtökohtana mahdolliselle yhteistyölle olisi se, että uuden tuottajan arvojen olisi oltava samat kuin yhdistyksellä. Yhdistyksen jäsen Kirsi Eskola sanoo, että voittoa tavoittelemattomana yhdistyksenä toimiessa on pystytty tekemään festivaalikokemusta parantavia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä aina ole olleet taloudellisesti järkevimpiä. Tärkein arvo on kuitenkin ollut ensiluokkainen festivaalikokemus kävijöille.
– Se olisi varmasti uudelle tekijälle suurin haaste, että taika säilyisi, Järvinen lisää.
Yhdistyksen jäsenet ovat kiitollisia festarikävijöille kuluneista vuosista.
– Ollaan koko ajan oltu sellaisessa rakkaudellisessa pidossa, Åqvist hymyilee.



