Väki­val­ta on nos­tet­tu teho­kei­nok­si elo­ku­vien ja jos­kus myös teat­te­ri­näy­tös­ten rea­lis­ti­suut­ta koros­ta­vis­sa koh­tauk­sis­sa. Se on tar­koi­tet­tu viih­teek­si, väki­val­tai­suu­des­taan huo­li­mat­ta. Väki­val­tai­set teot eivät ole viih­det­tä todel­li­suu­des­sa. Tuo on hyvä ymmär­tää. Mut­ta taju­aa­ko lap­si tai nuo­ri ehkä aikui­nen­kaan, kysee­na­lais­taa toden ja ei-toden välis­tä eroa? Ole­tan että kat­se­li­jat voi­vat luo­vuu­ten­sa avul­la hyö­dyn­tää omaa mie­li­ku­vi­tus­taan ilman että esi­tys­ta­pah­tu­mien rea­lis­ti­suut­ta tarvitsee…