Mokai­lua ja nolo­ja tilanteita

Ström­sö sijait­see noin 10 km Vaa­sas­ta. Olen käy­nyt siel­lä itse­kin. Vaa­ti­ma­ton, mut­ta kiin­nos­ta­va paik­ka maaa­lai­sym­pä­ris­tös­sä. Siel­tä kuvat­tu­jen TV- sar­jo­jen mukaan­han siel­lä val­mis­te­taan ruo­kaa, teh­dään eri­lai­sia käsi­töi­tä, puu­töi­tä, puut­tar­han­hoi­toa ja niin edel­leen, kaik­ki todel­la onnis­tu­nees­ti ja erin­omai­sel­la ammattitaidolla.

Täs­tä juon­taa sanon­ta ”tapah­tui kuin Strömsössä”

Vas­taa­vas­ti voin mai­ni­ta pari hie­noa viih­teel­lis­tä elo­ku­vaa, jois­sa oikein ura­kal­la tapah­tuu mokai­lu­ja ja nolo­ja tilan­tei­ta toi­nen toi­sen­sa jäl­keen. Toi­ses­sa brit­ti­läi­nen Mr. Bea­nin hah­mo seik­kai­lee ja toi­nen koti­mai­nen elo­ku­va ”Kyl­lä isä osaa”. Molem­mat haus­kaa katsottavaa.

Edel­lä ole­vat ovat tie­ten­kin teh­ty­jä elo­ku­via, jot­ka on tar­koi­tet­tu mei­tä viih­dyt­tä­mään. Vähän toi­nen on tilan­ne, kun itse jou­dum­me han­ka­liin tilan­tei­siin, esi­mer­kik­si opin­nois­sa tai töis­sä menee pie­leen, ihmis­suh­teet rakoi­le­vat tai ihan vain nämä arki­set aska­reet eivät toi­mi halua­mal­lam­me taval­la. Tosia­sia vain on, että meil­le jokai­sel­le sat­tuu mokai­lu­ja ja nolo­ja tilan­tei­ta tämän täs­tä. Het­ken se voi vähän nolot­taa, mut­ta koh­ta ne unoh­taa. Jäl­keen päin niil­le­kin voi jo vaik­ka makeas­ti nau­raa. Aivan tär­kein­tä lie­nee se, ettei nii­tä jää­dä lii­kaa har­mit­te­le­maan ja vir­heis­tä­hän voi jopa jotain oppiakin.

Isos­sa kuvas­sa on sit­ten hiu­kan eri asia, jos mei­dän demo­kraat­ti­ses­ti vali­tut yhteis­kun­nan päät­tä­vis­sä eli­mis­sä ole­vat hen­ki­löt mokaa­vat joko pää­tök­sen­teos­sa tai vapaa-ajal­laan. Pakos­ta­kin he ase­man­sa perus­teel­la ovat lähin­nä median kaut­ta mei­dän kaik­kien kat­sei­den alla. Mikä on tie­ten­kin hyvä asia.

Aika surul­lis­ta on ollut seu­ra­ta, miten erään kan­san­edus­ta­jan ilois­ta ”baa­ri-iltaa” käsi­tel­lään täl­lä­kin het­kel­lä raas­tu­va­noi­keu­des­sa. Tai miten erään minis­te­rim­me pai­neet pur­kau­tui­vat omien äänes­tä­jien­sä edes­sä, siir­tä­mäl­lä omien pää­tök­sien­sä vas­tuun äänes­ta­jil­leen, moit­ti­mal­la heitä.

Enem­pää näi­hin puut­tu­mat­ta on pak­ko tode­ta, että hel­pos­ti täl­lai­set mokai­lut aiheut­taa tilan­teen, että he ikään kuin sahaa­vat poik­ki sitä oksaaa jol­la istu­vat. Äänes­tä­jil­lä­kin kun pak­kaa ole­maan hyvä muisti.

Oma lukun­sa ovat sit­ten hen­ki­löt, jot­ka epä­toi­voi­ses­ti halua­vat ja pyr­ki­vät eril­li­sin tem­pauk­sin jul­ki­suu­den valo­kei­laan. Hei­dän tem­pauk­si­aan, mokia ja möh­lin­tää saa­daan sit­ten lukea ilta­päi­vä­leh­tien sivuil­ta. Täl­lais­ten tur­han jul­ki­suu­den media­per­soo­nien toi­lai­lut ovat tämän päi­vän medial­le tie­tys­ti kiin­toi­saa ker­rot­ta­vaa ja hel­pos­ti tavoit­taa mah­dol­li­sen luki­jan, kat­se­li­jan ja kuuntelijan.

Täs­sä taval­li­sess­sa arkie­lä­mäs­sä pien­tä möh­lin­tää tie­tys­ti tapah­tuu kenel­le hyvänsä.

Meil­lä talo­yh­tiöm­me asuk­kai­den lukol­li­set pos­ti­laa­ti­kot ovat kau­niis­sa rivis­sä auto­ka­tos­ra­ken­nuk­sen pää­ty­sei­näl­lä. Jokai­sel­la asuk­kaal­la on oma avai­men­sa omaan laa­tik­koon. Erää­nä aamu­na olin hake­mas­sa pos­tia, niin laa­ti­kon luk­ko ei mil­lään avau­tu­nut, vaik­ka kuin­ka rapla­sin. Vii­mein huo­ma­sin, että olin­kin yrit­tä­nyt ava­ta naa­pu­ri­ni Tuu­lan laa­tik­koa, joka oli oma­ni vie­res­sä. Tie­tys­ti oma laa­tik­ko avau­tui heti. Kyl­lä vähän hävet­ti, mut­ta eihän täs­sä sat­tu­nut sen vaka­vam­paa ja koko tapah­tu­man saa­nee lait­taa van­han mie­hen piikkiin

Aina ei mene niiin kuin Strömsössä!

Ossi Han­he­la