Tätä koro­na­ke­vät­tä elet­täes­sä tuli mie­leen asia, joka sai ensim­mäi­sen ker­ran kir­joit­ta­maan Ran­ta­poh­jaan. Kau­pun­gis­sa asioim­me tur­val­li­ses­ti liik­kees­sä, mis­sä työn­te­ki­jät ovat nuo­ria ja koh­te­liai­ta. Kun tulim­me kesä­pi­tä­jään, ensim­mäi­nen kau­pas­sa­käyn­ti kyläl­lä oli shok­ki. Kas­sal­le sat­tui hen­ki­lö, johon ei saa­nut kat­se­kon­tak­tia eikä hän ter­veh­ti­nyt. Rahat hän pani kyl­lä oikein. Tun­nel­ma oli vai­vaan­tu­nut, ihan kuin oli­si puus­ta pudon­nut ja vähän…