Halo­nen-Greus ‑tilan ja Par­ku­mäen talon tari­naa men­neil­tä ajoilta

Teks­ti: Eina­ri Greus

Par­ku­mäen talo. Kir­jas­ta Perin­neal­bu­mi Poh­jois- Poh­jan­maa 1 (sivul­ta 134) löy­tyy kuva van­has­ta Par­ku­mäen talos­ta. Kuvan teks­tio­sas­sa on mai­nin­to­ja, jot­ka kai­paa­vat täsmennyksiä.

Juho Juhon­poi­ka Kaup­pi­la osti Mat­ti Juhon­poi­ka Halo­nen Greuk­sel­ta (Halo­nen Greus/ Olli­la) puo­let Halo­nen Greus 34- tilas­ta vuon­na 1862 ja muut­ti sin­ne 1866. Samal­la suku­ni­mi muut­tui ajan käy­tän­nön mukai­ses­ti Kaup­pi­las­ta Greuk­sek­si. Juho Juhon­poi­ka Kaup­pi­la oli isoi­sä­ni isoisä.

Juho myi tilan­osan pojal­leen Matil­le vuon­na 1885 ja Mat­ti edel­leen sisa­ren­sa tyt­tä­rel­le Kai­sa Jose­fi­nal­le, ”Fii­nul­le” ja tämän mie­hel­le Kal­le Kelal­le 22.6.1929. Ole­te­tul­la kuvan otto­het­kel­lä omis­tus oli siis vie­lä Matilla.

Matil­la ja ehkä myös Juhol­la oli pape­ri­töi­tä mah­dol­li­ses­ti ”jää­nyt vai­hee­seen”, sil­lä Fii­nu ja Kal­le Kela jou­tui­vat teke­mään tilan­osan reis­te­röin­nin pidem­män kaa­van mukai­ses­ti kuu­lu­tus­me­net­te­lyl­lä. He sai­vat tilan­osan rekis­te­röi­tyä Par­ku­mäen tilak­si vas­ta 8.3.1932.

Tilan­pi­toa jat­koi hei­dän poi­kan­sa Toi­vo vai­mon­sa Einen kans­sa. Eine Kelal­la oli vie­lä jäl­jel­lä aineis­toa tilan vai­heis­ta ja kaup­pa­kir­jois­ta. Eine har­ras­ti maa­laus­ta ja oli maa­lan­nut pie­neen valo­ku­vaan perus­tu­van tau­lun tal­vi­ses­ta Par­ku­mäen pihapiiristä.

Suku­ni­mi – tilan nimi. Olin jo aiem­min ollut kiin­nos­tu­nut suku­ni­me­ni alku­pe­räs­tä ja aloin eläk­keel­le jää­tyä­ni tut­ki­maan asi­aa. Löy­sin netis­tä suku­tut­ki­ja Aija Greuk­sen yhteys­tie­dot. Hän oli tut­ki­nut mie­hen­sä sukua (Hau­ki­pu­taan Greus 1700…) ja pää­ty­nyt Tor­nioon, jos­ta oli löy­ty­nyt vuon­na 1720 syn­ty­nyt Hen­rik Greus.

Peri­mä­tie­don mukaan suo­la­lai­val­la Suo­meen saa­pu­neen Eskil-isän lisäk­si muka­na oli­si tul­lut aina­kin yksi hänen vel­jis­tään. Aijan mukaan Hen­rik Greus tuli Halo­sel­le vävyk­si avioi­tu­mal­la Brit­ha- tyt­tä­ren kans­sa 26.1.1746 ja nimi muut­tui samal­la Halo­sek­si, siis hie­man pik­ku­vi­ha­na (1742- 1743) tun­ne­tun ajan­jak­son jäl­keen. Brit­han van­hem­mat oli­vat Carin Halo­nen ja Tho­mas Cris­ters Halonen/Kurkela.

Noi­hin aikoi­hin alkoi Hau­ki­pu­taan kir­kon­kir­jois­sa esiin­tyä Haloi­nen eli Greus, myö­hem­min 34 Haloi­nen eli Greus nimiyh­dis­tel­mä. Samoin kuten Haloi­nen eli Ukko­la, 13 Haloi­nen eli Ukkola.

Pai­kan nimi. Suku­tie­to­ja etsies­sä­ni kuu­lin peri­mä­tie­toi­na kul­ke­nei­ta tari­noi­ta Par­ku­mäen alu­eel­la olleis­ta van­hois­ta hau­ta­pai­kois­ta. Kukaan ei kui­ten­kaan osan­nut niis­tä tar­kem­min kertoa.

Tut­ki­ja Mirk­ka Lap­pa­lai­nen on kir­jas­saan, Juma­lan vihan ruos­ka, ker­to­nut suu­ris­ta Suo­men näl­kä­vuo­sis­ta 1695- 1697. Tuol­loin näl­kä ja tau­dit tap­poi­vat noin kol­man­nek­sen Suo­men väestöstä.

Samoi­hin aikoi­hin Ruot­sin kunin­kaak­si nousi Kaar­le XII, joka jou­tui yhdek­si Suu­ren Poh­jan­so­dan osa­puo­lis­ta. Myös Suo­mes­ta piti varus­taa soti­lai­ta Kaar­len sota­ret­kil­le. Tsaa­ri Pie­ta­ri Suu­ren Venä­jä oli vas­ta­puo­lel­la yhte­nä osapuolena.

Hävi­tyn sodan jäl­keen, Iso­vi­hak­si nime­tyn ajan­jak­son aika­na, venä­läi­set läh­ti­vät kos­to­ret­kel­le Suo­men ran­nik­koa pit­kin poh­joi­seen, hävit­täen talo­ja ja tap­paen nii­den asukkaita.

Ehkä tun­ne­tuin tapaus sat­tui Hai­luo­dos­sa, jos­sa mur­hat­tiin jou­koit­tain asuk­kai­ta ja sin­ne paen­nei­ta, Ruot­siin mat­kal­la ollei­ta pakolaisia.

Löy­si­vät­pä tuho­lai­set tien­sä Oijär­vel­le­kin syk­syl­lä 1715. Tap­poi­vat siel­lä Pulk­ki­sen talon isän­nän ja polt­ti­vat talon. (Pau­li Kais­to: Olha­vas­ta ollaan). Ajan­jak­soon pereh­ty­neet voi­si­vat ker­toa tapah­tu­mis­ta tuon ajan Hau­ki­pu­taal­la. Itkua ja par­kua on var­mas­ti näil­lä­kin seu­duil­la tuol­loin riit­tä­nyt. Oli­si­ko tuos­sa ainek­sia nimeen Parkumäki?

Van­han kuvan kertomaa

Kal­le Kelan omis­ta­ma Par­ku­mäen talo ja sen piha­ra­ken­nuk­sia Oulun–Kemin maan­tien (nyk. Par­ku­mäen­tien) var­res­sa kuvat­tu­na Pahao­jan sil­lal­ta päin Par­ku­mäen kyläs­sä 1920-luvun puo­li­vä­lis­sä. Kuvas­sa näky­vä van­ha pää­ra­ken­nus puret­tiin vuon­na 1955. Sen rin­nal­le oli jo vuon­na 1933 teh­ty uusi pää­ra­ken­nus, jos­sa asu­taan edelleenkin.

Pik­ku­vi­han aikaan perus­tet­tu Par­ku­mäen tila on anta­nut nimen koko kyläl­le, johon kuu­lu­vat Greuk­sen­pe­rä, Ukko­lan­pe­rä, Oja­lan­pe­rä, Kal­lio­mä­ki, Luu­ke­lan­pe­rä, Tom­min­nie­mi ja Susijärvi.

Maan­tiel­lä näkyy Halo­sen­nie­men vap­pu­kul­kue mat­kal­la Mar­tin­nie­men työ­väen­ta­lol­le. Halo­sen­nie­men työ­väen­ta­lol­ta läh­te­neet mars­si­jat yhtyi­vät Paha­joen sil­lal­la mar­tin­nie­me­läis­ten kul­ku­ee­seen ja yhtei­seen vap­pu­juh­laan Mar­tin­nie­meen mars­sit­tiin yhdessä.

Valo­ku­van otti Eepi Päk­ki­lä, joka oli aktii­vi­ses­ti muka­na jär­jes­tö- ja kun­nal­li­se­lä­mäs­sä ja sotien jäl­keen pit­kään Hau­ki­pu­taan kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja­na. Kuvan omis­taa Anne Sipo­la.