Elä­mää rajoit­ta­vien sääs­tö­toi­mien aika on ohi

Noin vuo­si sit­ten töh­rit­tiin Edus­kun­ta­ta­lon pyl­väät punai­sel­la väril­lä, muis­tut­ta­maan ihmi­siä sii­tä tuhos­ta mitä tur­peen­käyt­tö ympä­ris­töl­le aiheut­taa. Nämä veren­pu­nai­set Edus­kun­ta­ta­lon pyl­väät tai­si­vat kui­ten­kin saa­da aikaan enem­män jul­ki­suut­ta, kun itse asia, mik­si pyl­väät töh­rit­tiin. Kun­pa luon­non tär­ve­le­mi­ses­tä nousi­si yhtä suu­ri kohu, kun näi­den pyl­väi­den vär­jää­mi­ses­tä lopul­ta saa­tiin aikaan.

Kun koko kan­sam­me kuu­li ihmi­sen teh­neen Edus­kun­ta­ta­los­sa epä­toi­voi­sim­man teon, min­kä ihmi­nen voi kos­kaan itsel­leen teh­dä, oltiin näi­tä pyl­väi­tä samaan aikaan puh­dis­ta­mas­sa. Ihmi­sen todel­li­nen hätä ja käsin­kos­ke­tel­ta­va paha olo kul­mi­noi­tui juu­ri tuo­na päi­vä­nä niin Edus­kun­ta­ta­lon rap­pusil­la, kuin sen sisä­puo­lel­la. Itse­mur­ha on teki­jäl­leen aina ras­kas, raju ja lopul­li­nen pää­tös lopet­taa elä­mä. Puhu­mat­ta­kaan hei­dän lähei­sil­leen jät­tä­mäs­tä ikä­väs­tä, sano­mat­to­mas­ta kai­puus­ta ja tus­kas­ta. Emme saa kos­kaan vas­tauk­sia, ellei ihmi­nen itse jätä vies­tiä ahdis­tuk­ses­taan, mikä tuon lopul­li­sen ja todel­la jär­kyt­tä­vän teon aiheutti.

Edus­kun­ta­ta­lo ja lähin­nä sen por­taat ovat olleet vuo­si­kym­me­niä eri­lais­ten mie­le­nil­mai­su­jen koh­tee­na. Siel­lä on lau­let­tu, pidet­ty puhei­ta, luo­vu­tet­tu usei­ta kan­sa­lais­ten kan­san­edus­ta­jil­le alle­kir­joit­ta­mia adres­se­ja. Kan­sa­lai­set ovat puhu­neet ja ker­to­neet monen­moi­set huo­len­sa, ovat­ko kan­san­edus­ta­jat sit­ten kuul­leet huo­lem­me se sit­ten onkin eri juttu.

Nyt vii­meis­tään oli­si kan­san­edus­ta­jiem­me aika herä­tä ja kuul­la kan­sa­lais­ten­sa sisäl­tä kum­pua­va todel­li­nen hätä. Kan­san­edus­ta­jien tär­kein teh­tä­vä onkin huo­leh­tia sii­tä että he itse, kuin myös kan­sa­lai­set, joi­den etu­ja he aja­vat, voi­vat hyvin. Me emme tar­vit­se val­taa­pi­tä­viä kan­sam­me edus­ta­jia, hei­dän tur­han­päi­väi­siä lupauk­sia ja loput­to­mal­ta tun­tu­via leik­kauk­sia ja huo­non­nuk­sia elinoloihimme.

Me tar­vit­sem­me maam­me joh­toon ihmi­siä joi­hin me voim­me luot­taa, ihmi­siä joil­la on kyky empa­ti­aan, ihmi­siä jot­ka näke­vät ihmi­sen hädän ja jot­ka toi­mi­vat hei­dän hyväk­seen. Me tar­vit­sem­me ihmi­siä jot­ka ovat oikeu­den­mu­kai­sia, vas­tuul­li­sia ja toi­sis­tam­me välit­tä­viä. Me tar­vit­sem­me ihmi­siä joi­den arvo­maa­il­ma aset­taa ihmi­sen ja sen hyvin­voin­nin kes­ki­öön. Nyt yksi täl­lai­nen ihmi­nen on pois­sa. Me tar­vit­sem­me ihmis­tä, ympä­ris­töä ja luon­toa kun­nioit­ta­via kan­sam­me edus­ta­jia. Heil­le on annet­ta­va tilaa, hei­tä on kuul­ta­va. Kan­san­edus­ta­jiem­me on vii­mein­kin aika suun­na­ta kat­seen­sa ihmis­ten hyvin­voin­nin lisää­mi­seen. Ihmis­tä, sen elä­mää rajoit­ta­vien ja ran­kai­se­vien sääs­tö­toi­mien aika on ohi. Nous­koon edus­kun­ta­työn ehdot­to­mas­ti tär­keim­mäk­si tavoit­teek­si inhi­mil­li­syys, rak­kaus ja toi­sis­tam­me välittäminen.

Olen puhu­nut.

Bir­git­ta Wulf

Mie­len­ter­veys­hoi­ta­ja