Päät­tä­jäl­tä: Seu­raa ja tur­vaa vai yksin omas­sa kodissa?

Kaa­ri­na Torro.

Tänään kir­joi­tan hie­man toi­sen­lai­sen Päät­tä­jäl­tä-kolum­nin. Mut­ta mie­les­tä­ni aihe on tär­keä ja se ker­too myös­kin, sen, että oma koti ei ole aina se paras mah­dol­li­nen vaih­toeh­to. Mie­les­tä­ni mei­dän tulee puut­tua yksi­näi­syy­den ehkäi­syyn ja tur­val­li­suu­den luon­tiin ikäih­mi­sil­lem­me. He ovat sen ansain­neet. Mut­ta täs­sä mei­dän per­heen koke­muk­sia: “Voi että, tää­lä on niin hyvä olla, on seu­raa ja ennen kaik­kia apu lähel­lä koko ajan!” Näin sanoo äiti-Lii­sa, 96 vuot­ta, lähes joka ker­ta, kun hänen kans­saan jut­te­len. Se tun­tuu meis­tä tyt­tä­ris­tä hyväl­tä, todel­la hyvältä.

Vie­lä alku­vuo­des­ta tilan­ne ei ollut tämä. Äiti asui omas­sa vuo­krayk­siös­sä van­hus­ten­ta­lol­la Mar­tin­nie­mes­sä. Jalat oli­vat men­net todel­la huo­nok­si ja koti­hoi­to kävi jo 4 ker­taa vuo­ro­kau­des­sa. Aamul­la avus­ta­mas­sa aamu­toi­mis­sa, illal­la ilta­toi­mis­sa ja myös sii­nä välil­lä ruo­kaa lait­ta­mas­sa ym.

Hau­ki­pu­taan koti­hoi­dol­le kuu­luu todel­la suu­ri kii­tos ajas­ta, jon­ka he äidin luo­na kävi­vät! Teet­te todel­la arvo­kas­ta työ­tä! Äidil­le tuli mui­ta­kin ongel­mia ja vie­rai­lut eri hoi­to­pai­kois­sa, yleen­sä päi­vys­tyk­sen kaut­ta, tuli­vat hyvin tutuik­si. Tähän väliin on pak­ko sanoa, että äiti enim­mäk­seen arvos­ti saa­maan­sa hoi­toa, toki tuli myös moi­tet­ta. Mut­ta yleen­sä se joh­tui hoi­ta­jien kii­rees­tä, joka on tie­dos­tet­tu joka pai­kas­sa! Var­maan vuo­den ver­ran kes­ti tätä rum­baa. Mut­ta sit­ten tapah­tui jota­kin ja sit­ten vie­lä lisää ja sit­ten tuli korona.

Nyt äiti on uudes­sa “kodis­saan” Espe­ri Aino­las­sa ja naa­pu­ri­huo­nees­sa asuu pik­kusis­kon­sa. Ja kyl­lä täy­tyy sanoa, että äiti on nuor­tu­nut vuo­sia ja piris­ty­nyt todel­la pal­jon. Ja se tyy­ty­väi­syys joka huo­kuu avus­ta, jota hän saa ympä­ri vuo­ro­kau­den. Ongel­mat, jot­ka edel­si­vät hoi­to­paik­ka­kier­ros­ta ovat lähes koko­naan pois­tu­neet. Äiti on erit­täin sosi­aa­li­nen ja kek­se­liäs. Hän onkin usein ohjel­mien vetä­jä­nä Aino­las­sa. Mil­loin vetää lau­lu­het­kiä, mil­loin jär­jes­tä­vät sis­kon­sa kans­sa tie­to­kil­pai­lu­ja toi­sil­le asuk­kail­le. Ainoa har­mil­li­nen seik­ka on, että koro­na on saa­nut aikaan sen, että hoi­to­ko­deis­sa on tiu­kat vie­rai­lua­jat. Ymmär­räm­me tämän täy­sin ja van­hus­ten sekä hoi­ta­jien tur­val­li­suus on tär­kein­tä! Onnek­si on puhe­lin, jol­la voim­me pitää yhteyt­tä. Toki äidil­lä tah­too olla niin kii­re tou­hui­hin, että jut­te­lut jää­vät usein lyhyik­si. Mut­ta emme vali­ta, viri­ke­toi­min­ta on todel­la arvo­kas­ta, eikä se ole aina itses­tään sel­vyys. Joka pai­kas­sa sii­hen ei ole vali­tet­ta­vas­ti aikaa. Mut­ta meil­le tär­kein­tä on, että äidil­lä on hyvä olla. Myös meil­lä on sil­loin hyvä olla. Nyt ei tar­vit­se pelä­tä, miten hän yksis­tään koto­naan pär­jää. Mik­si yhteis­kun­nas­sa halu­taan panos­taa koko ajan enem­män koto­na asu­mi­seen? Eikö tär­keäm­pää ole panos­taa yhtei­sö­asu­mi­seen ja kodin­omai­siin hoi­to­ko­tei­hin? Unoh­de­taan lai­tos­mai­suus, se on men­nyt­tä aikaa. Mut­ta panos­te­taan enem­män sii­hen, että ihmi­nen ei jää yksin!

Yksi­näi­syys on todel­la pahas­ta! Toki sen­kin on olta­va mah­dol­lis­ta. Me voim­me sanoa, että tämä on äidil­le kuin lah­ja Tai­vaan isäl­tä. Nyt hänel­lä on jäl­leen hyvä olla ja hän voi naut­tia elä­mäs­tä ilman pel­koa, ilman yksinäisyyttä!

Kii­tos kai­kil­le hoi­ta­jil­le , kun jak­sat­te teh­dä todel­la hie­noa työ­tä. Emme voi kyl­lin kiittää.

Hyvää syk­syn jat­koa ja tal­ven odot­te­lua kai­kil­le. Pide­tään huol­ta toi­sis­tam­me ja itsestämme”

Kaa­ri­na Tor­ro, kaupunginvaltuutettu/yhdyskuntalautakunnan jäsen, SDP, Martinniemi/Oulu