
Teijo Liedes.
Iin kunnan strategiassa on yhtenä kärkenä systeeminen muutos. Tästä käsitteestä on pitkin edellistä valtuustokautta kyselty, että mitä tämä oikein tarkoittaa – ettei vaan olisi tehty jotain epämääräistä kuntalaisten hämäämiseksi.
Olin itse tuota voimassa olevaa strategiaa tekemässä ja esittämässä sinne juuri tätä systeemistä muutosta. Siksipä on hyvä nyt, kun uutta strategiaa aletaan ensi vuoden alusta tekemän, hieman valaista asiaa.
Käsitteessähän on kaksi osaa: systeeminen ja muutos. Muutoksen tarvetta ei liene tarpeen pitkästi perustella. Elämme maailmassa, joka on jatkuvan muutoksen kourissa. Muutos vyöryy eteenpäin niin globaalisti kuin paikallisesti: ilmasto, luontokato, sodat, demokratian kriisi jne; väestön ikärakenne, syntyvyyden lasku, energiamurros, vihreä siirtymä, hiilinielut, elinkeinorakenne, tekoäly jne.
Vaikka muutos on vääjäämätöntä, on siihen pyrittävä vaikuttamaan ja toisaalta varautumaan.
Toinen osa käsitteestä on siis systeeminen. Systeemi on kokonaisuus, jossa osat vaikuttavat toisiinsa. Biologiassa on jo kymmeniä vuosia tutkittu ekologisia lokeroita ja ravintoketjuja, perinnöllisyyttä ja ympäristön vaikutuksia eliöihin. Ja näin on löydetty kriittisiä tekijöitä, joihin vaikuttamalla voidaan lisätä eliöympäristön elinvoimaa tai vaikkapa hävittää haitallisia lajeja. Mutta valitettavasti on myös asiaa tuntemattomalla tavalla tuhottu luontoa. Edellä sanottua voi hyvin käyttää esimerkkinä, kun kuvaa kunnan toimintaa.
Kunta on oma “ekologinen” kokonaisuutensa, joka toimii osana laajempaa kokonaisuutta, yhteiskuntaa ja valtiota. Kunnassa pitää osata katsoa oman kuplan ulkopuolelle ja miettiä, miten toisaalta reagoidaan ja toisaalta varaudutaan yhteiskunnan muutoksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa valtion toimet valtionosuus- ja verojärjestelmässä.
Mutta kunnassa tapahtuu muutosta myös kuplan sisällä. Kaikilla kunnan toimialoilla pitää osata ottaa huomioon, mitä toisen toimialat puuhaavat. Omaa toimintaa pitää osata sopeuttaa toisten toimintaan, ja toisaalta pitää osata varautua siihen, mitä toiset suunnittelevat. Siis tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä.
Katsotaanpa vaikka kuntalaisten hyvinvointia: Sen tuottamiseksi tarvitaan elinkeinopolitiikkaa (työpaikat), hyvinvointipalveluita (vapaa-aikapalvelut, mm. liikunta ja kulttuuri), toimiva infraa (kadut ja tiet, puistot, tori, lähiluonto) sivistyspalveluita (varhaiskasvatus, koulut, kansalaisopisto), eikä hallintopalvelutkaan pääse pakoon: ihmisten on pystyttävä hoitamaa asiointi kuntaan päin sujuvasti ja kunnan talous on pidettävä sellaisessa kunnossa, että kaikki hyvä on mahdollista.
Myös kuntakonsernin osat, eli konserniyhtiöt, ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Miten sähkön hinta ja saatavuus (Iin Energia Oy) ja vaikkapa vuokra-asuntotuotanto (Iin Vuokratalot Oy), yritystilojen saatavuus (Iilaakso Oy), tai elinkeinohankkeet (Iin Micropolis Oy) vaikuttavat muutoksen mahdollisuuksiin?
Jos joku kunnan toimiala toimii vain omassa kuplassaan välittämättä muista, se ei ole enää orgaaninen osa kokonaisuutta ja alkaa ennen pitkää haitata kokonaisuuden toimintaa. Se vartioi mustasukkaisesti omaa “tonttiaan” ja yrittää saada mahdollisimman suuren osan budjettivaroista siitä huolimatta, että tarve olisi oikeasti suurempi toisaalla. Ja näin se ei saa apua toisilta toimialoilta. Ilmiö on valitettavan tuttu myös niin valtakunnan politiikassa kuin hyvinvointialueilla.
Systeeminen muutos ohjaa yhteistyön tekemiseen, jotta päästään yhteisiin tavoitteisiin.
Teijo Liedes, Iin kunnanvaltuuston jäsen, Vasemmistoliitto


