Päät­tä­jäl­tä: Puo­li vuot­ta pää­tök­sen­teos­sa: Iin ääni kuu­luu arjessa

Markku Järvenpää.Markku Järvenpää.

Olen ollut val­tuu­tet­tu­na nyt puo­li vuot­ta, ja yksi asia on kir­kas­tu­nut enem­män kuin mikään muu: kun­ta­po­li­tiik­ka ei tapah­du vain kokous­huo­neis­sa. Se tapah­tuu arjes­sa. Kau­pan käy­tä­vil­lä, kylä­ta­pah­tu­mis­sa, kou­lun pihal­la ja kah­vi­pöy­dis­sä. Niis­sä het­kis­sä ihmi­set ker­to­vat, mikä toi­mii, mikä huo­let­taa ja mitä he toi­vo­vat tulevaisuudelta.

Nämä koh­taa­mi­set ovat avan­neet Iin tilan­net­ta taval­la, johon yksi­kään esi­tys­lis­ta ei pysty.

Vii­me kuu­kausi­na Ii on ollut suur­ten kysy­mys­ten äärel­lä. Data­kes­kus­han­ke on herät­tä­nyt pal­jon kes­kus­te­lua. Osa näkee sii­nä mah­dol­li­suu­den, osa poh­tii sen vaikutuksia. 

Yksi huo­li nousee esiin lähes jokai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa: mitä tapah­tuu säh­kön hin­nal­le. Monel­le säh­kö­las­ku on jo nyt iso menoe­rä, eikä kukaan kai­paa lisä­pai­nei­ta. Sik­si on tär­ke­ää, että hank­kees­ta vies­ti­tään avoi­mes­ti ja että kun­ta­lai­set saa­vat sel­keän kuvan sii­tä, miten ener­gian­käyt­tö on tar­koi­tus järjestää. 

Iiläi­set eivät vas­tus­ta kehi­tys­tä, mut­ta he halua­vat, että se teh­dään vii­saas­ti ja avoimesti.

Toi­nen iso koko­nai­suus on Val­ta­rin uuden ylä­kou­lun raken­ta­mi­nen. Kun jut­te­lee nuor­ten, van­hem­pien ja opet­ta­jien kans­sa, ymmär­tää nopeas­ti, mik­si tämä inves­toin­ti on vält­tä­mä­tön. Nykyi­set tilat ovat aikan­sa elä­nei­tä, ja nuo­ret ansait­se­vat tur­val­li­sen ja nyky­ai­kai­sen oppimisympäristön. 

Uusi kou­lu ei ole pelk­kä raken­nus, vaan panos­tus tule­vai­suu­teen ja vies­ti sii­tä, että Ii halu­aa olla hou­kut­te­le­va paik­ka perheille.

Kirk­ko­ran­nan suun­nit­te­lu on herät­tä­nyt pal­jon toi­vei­ta. Iijoen ran­ta ei ole vain mai­se­ma, vaan osa Iin iden­ti­teet­tiä ja his­to­ri­aa. Moni on sano­nut, että Kirk­ko­ran­nas­sa pitää näkyä se, mis­tä Ii tulee, ei vain se, mihin se on menossa. 

Uudis­ta­mi­nen on tar­peel­lis­ta, mut­ta sen pitää tapah­tua niin, että alu­een rau­hal­li­nen ja arvo­kas luon­ne säi­lyy. Kirk­ko­ran­nan ei tar­vit­se olla kopio mis­tään muu­al­ta, sen pitää olla Ii omal­la tavallaan.

Arjen pal­ve­lut nouse­vat kes­kus­te­luis­sa jat­ku­vas­ti esiin. Ter­vey­den­hoi­to huo­let­taa monia, ja van­hus­ten hoi­va kos­ket­taa syväl­tä. Vaik­ka en val­tuu­tet­tu­na voi näi­hin pal­ve­lui­hin suo­raan vai­kut­taa, en voi olla välit­tä­mät­tä sii­tä, miten pal­jon epä­var­muus ihmi­siä kuor­mit­taa. Lähes vii­koit­tain esiin nouse­vat sääs­tö­suun­ni­tel­mat herät­tä­vät pel­koa sii­tä, mitä pal­ve­lu­ja seu­raa­vak­si ollaan kar­si­mas­sa. Tämä huo­li on aito, ja se pitää sanoa ääneen.

Moni kysyy, voi­ko kun­nan­val­tuu­tet­tu vai­kut­taa hyvin­voin­tia­lu­een pää­tök­siin. Suo­raa pää­tös­val­taa ei ole, mut­ta epä­suo­raa vai­ku­tus­val­taa on. Koh­taan ihmi­siä arjes­sa ja kuu­len, miten pal­ve­lu­jen muu­tok­set vai­kut­ta­vat hei­dän elä­mään­sä. Juu­ri sik­si koen tär­keäk­si nos­taa näi­tä asioi­ta kes­kus­te­luun ja var­mis­taa, että iiläis­ten ääni kuu­luu myös siel­lä, mis­sä pää­tök­siä teh­dään. Vaik­ka en voi päät­tää hyvin­voin­tia­lu­een asiois­ta, voin olla sil­lan­ra­ken­ta­ja, ja se on roo­li, jon­ka otan vakavasti.

Nuor­ten hyvin­voin­ti nousee esiin lähes jokai­ses­sa kylä­ta­pah­tu­mas­sa. Nuo­ret kai­paa­vat tur­val­li­sia aikui­sia ja teke­mis­tä. Tilo­ja löy­tyy, mut­ta ne eivät itses­tään muu­tu pai­koik­si, jois­sa nuo­ret viih­ty­vät ja voi­vat hyvin. Tar­vi­taan toi­min­taa, ohjaus­ta ja koh­taa­mi­sia. Työt­tö­myys ja työn mur­ros näky­vät arjes­sa, eivät vain tilas­tois­sa. Tukea tar­vi­taan, ja se pitää jär­jes­tää niin, ettei kukaan jää yksin.

Puo­len vuo­den aika­na olen oppi­nut, että talous ja hyvin­voin­ti kul­ke­vat käsi kädes­sä. Kun kun­ta inves­toi vii­saas­ti, se luo edel­ly­tyk­siä hyväl­le elä­mäl­le. Kun ihmi­set voi­vat hyvin, kun­ta voi hyvin. Ii on aina ollut teki­jöi­den kun­ta. Nyt se on myös kun­ta, joka uskal­taa uudis­tua, mut­ta samal­la kuun­te­lee nii­tä, joi­den arki raken­taa tämän paikan.

Pal­jon on tapah­tu­nut ja pal­jon on tekeil­lä. Toi­von, että pal­jon hyvää on vie­lä edes­sä. Minun teh­tä­vä­ni val­tuu­tet­tu­na on jat­kos­sa­kin kuun­nel­la ihmi­siä, teh­dä pää­tök­siä har­ki­ten ja pitää huol­ta sii­tä, että Ii pysyy elin­voi­mai­se­na ja hyvä­nä paik­ka­na elää. Puo­li vuot­ta on vas­ta alku, ja olen kii­tol­li­nen jokai­ses­ta koh­taa­mi­ses­ta, joka on aut­ta­nut minua ymmär­tä­mään Iitä vie­lä paremmin.

Mark­ku Jär­ven­pää, kun­nan­val­tuu­tet­tu, Ii, SDP