Olen ollut valtuutettuna nyt puoli vuotta, ja yksi asia on kirkastunut enemmän kuin mikään muu: kuntapolitiikka ei tapahdu vain kokoushuoneissa. Se tapahtuu arjessa. Kaupan käytävillä, kylätapahtumissa, koulun pihalla ja kahvipöydissä. Niissä hetkissä ihmiset kertovat, mikä toimii, mikä huolettaa ja mitä he toivovat tulevaisuudelta.
Nämä kohtaamiset ovat avanneet Iin tilannetta tavalla, johon yksikään esityslista ei pysty.
Viime kuukausina Ii on ollut suurten kysymysten äärellä. Datakeskushanke on herättänyt paljon keskustelua. Osa näkee siinä mahdollisuuden, osa pohtii sen vaikutuksia.
Yksi huoli nousee esiin lähes jokaisessa keskustelussa: mitä tapahtuu sähkön hinnalle. Monelle sähkölasku on jo nyt iso menoerä, eikä kukaan kaipaa lisäpaineita. Siksi on tärkeää, että hankkeesta viestitään avoimesti ja että kuntalaiset saavat selkeän kuvan siitä, miten energiankäyttö on tarkoitus järjestää.
Iiläiset eivät vastusta kehitystä, mutta he haluavat, että se tehdään viisaasti ja avoimesti.
Toinen iso kokonaisuus on Valtarin uuden yläkoulun rakentaminen. Kun juttelee nuorten, vanhempien ja opettajien kanssa, ymmärtää nopeasti, miksi tämä investointi on välttämätön. Nykyiset tilat ovat aikansa eläneitä, ja nuoret ansaitsevat turvallisen ja nykyaikaisen oppimisympäristön.
Uusi koulu ei ole pelkkä rakennus, vaan panostus tulevaisuuteen ja viesti siitä, että Ii haluaa olla houkutteleva paikka perheille.
Kirkkorannan suunnittelu on herättänyt paljon toiveita. Iijoen ranta ei ole vain maisema, vaan osa Iin identiteettiä ja historiaa. Moni on sanonut, että Kirkkorannassa pitää näkyä se, mistä Ii tulee, ei vain se, mihin se on menossa.
Uudistaminen on tarpeellista, mutta sen pitää tapahtua niin, että alueen rauhallinen ja arvokas luonne säilyy. Kirkkorannan ei tarvitse olla kopio mistään muualta, sen pitää olla Ii omalla tavallaan.
Arjen palvelut nousevat keskusteluissa jatkuvasti esiin. Terveydenhoito huolettaa monia, ja vanhusten hoiva koskettaa syvältä. Vaikka en valtuutettuna voi näihin palveluihin suoraan vaikuttaa, en voi olla välittämättä siitä, miten paljon epävarmuus ihmisiä kuormittaa. Lähes viikoittain esiin nousevat säästösuunnitelmat herättävät pelkoa siitä, mitä palveluja seuraavaksi ollaan karsimassa. Tämä huoli on aito, ja se pitää sanoa ääneen.
Moni kysyy, voiko kunnanvaltuutettu vaikuttaa hyvinvointialueen päätöksiin. Suoraa päätösvaltaa ei ole, mutta epäsuoraa vaikutusvaltaa on. Kohtaan ihmisiä arjessa ja kuulen, miten palvelujen muutokset vaikuttavat heidän elämäänsä. Juuri siksi koen tärkeäksi nostaa näitä asioita keskusteluun ja varmistaa, että iiläisten ääni kuuluu myös siellä, missä päätöksiä tehdään. Vaikka en voi päättää hyvinvointialueen asioista, voin olla sillanrakentaja, ja se on rooli, jonka otan vakavasti.
Nuorten hyvinvointi nousee esiin lähes jokaisessa kylätapahtumassa. Nuoret kaipaavat turvallisia aikuisia ja tekemistä. Tiloja löytyy, mutta ne eivät itsestään muutu paikoiksi, joissa nuoret viihtyvät ja voivat hyvin. Tarvitaan toimintaa, ohjausta ja kohtaamisia. Työttömyys ja työn murros näkyvät arjessa, eivät vain tilastoissa. Tukea tarvitaan, ja se pitää järjestää niin, ettei kukaan jää yksin.
Puolen vuoden aikana olen oppinut, että talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun kunta investoi viisaasti, se luo edellytyksiä hyvälle elämälle. Kun ihmiset voivat hyvin, kunta voi hyvin. Ii on aina ollut tekijöiden kunta. Nyt se on myös kunta, joka uskaltaa uudistua, mutta samalla kuuntelee niitä, joiden arki rakentaa tämän paikan.
Paljon on tapahtunut ja paljon on tekeillä. Toivon, että paljon hyvää on vielä edessä. Minun tehtäväni valtuutettuna on jatkossakin kuunnella ihmisiä, tehdä päätöksiä harkiten ja pitää huolta siitä, että Ii pysyy elinvoimaisena ja hyvänä paikkana elää. Puoli vuotta on vasta alku, ja olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta, joka on auttanut minua ymmärtämään Iitä vielä paremmin.
Markku Järvenpää, kunnanvaltuutettu, Ii, SDP



