Oulun Päät­tä­jäl­tä, Eeva-Maria Park­ki­nen: Poli­tii­kan pyör­teis­sä pit­kä­vai­kut­tei­sia päätöksiä

Viran­hal­ti­jat ovat alku­vuon­na teh­neet esi­tyk­sen­sä pal­ve­lu­ver­kos­ta kos­kien koko kau­pun­gin aluet­ta. Esi­tys on puhut­ta­nut ja har­mi­tut­ta­nut kun­ta­lai­sia pal­jon ja laa­jal­ti. Tulee huo­mioi­da, että kysees­sä on viran­hal­ti­jae­si­tys. Päät­tä­jät ovat nyt pures­ke­le­mas­sa esi­tys­tä. Voin tode­ta niin omas­ta kuin monen muun­kin päät­tä­jän osal­ta, että pure­mat­ta esi­tys­tä ei niel­lä sellaisenaan.

Syn­ty­vyy­den pie­ne­ne­mi­nen ja oppi­las­mää­rään vähe­ne­mi­nen ovat joh­ta­neet eten­kin kou­lu­jen mää­rän tar­kas­te­luun. Samal­la päät­tä­jien pää­tök­ses­sään tulee kui­ten­kin ottaa huo­mioon, että ikään­ty­vien ihmis­ten mää­rä kas­vaa. Hekin tar­vit­se­vat pal­ve­lui­ta, kuten lii­kun­ta- , har­ras­tus- ja koh­taa­mis­paik­ko­ja. Yhtei­söl­li­syy­den yllä­pi­tä­mi­nen on ensiar­voi­sen tär­ke­ää elä­män­kaa­ren lop­pu­puo­lel­la. Se pitää mie­len ja kro­pan virkeänä.

Syn­ty­vien las­ten mää­rään vai­kut­ta­vat monet sei­kat, eikä vähi­ten epä­va­kaa maa­il­man tilan­ne. Kor­vii­ni on kan­tau­tu­nut myös työn vaa­ti­mus­ten ”raa­kuus” , jol­loin nuo­ret parit eivät edes uskal­la suun­ni­tel­la las­ten hank­ki­mis­ta. Yhteis­kun­ta vaa­tii työ­pa­nos­ta, eikä sii­hen mie­lel­lään tau­ko­ja suvaita.

Vai­kut­ti­me­na on myös raha, jol­la nuo­ret raken­ta­vat oma elä­mään­sä kil­pa­juok­sus­sa mui­den ikäis­ten­sä kans­sa. Työn lisäk­si halu­taan mat­kus­tel­la, ostel­la ylel­li­syys­tuot­tei­ta ja pukeu­tua muo­dik­kaas­ti. Täl­löin lap­set koe­taan rajoit­ta­va­na teki­jä­nä, ei sisäl­töä ja rak­kaut­ta elä­mään tuo­vi­na yksi­löi­nä. Äiti­nä voin omas­ta puo­les­ta­ni tode­ta, että raha ei rat­kai­se kaik­kea eikä tuo sitä onnea, iloa ja rak­kaut­ta, mitä lap­sen kaut­ta van­hem­pa­na elä­mään­sä saa. Omas­ta, itse­kes­kei­ses­tä ajat­te­lu­mal­lis­sa luo­pu­mi­nen tuo­kin elä­mään par­haan sisällön.

Per­hei­den aset­tu­mi­nen asu­maan Ran­ta­poh­jan alu­eel­le on myös osit­tain ollut ongel­mal­li­nen raken­nus­lu­vi­tuk­sen han­ka­luu­den vuok­si. Kun tämä vai­keus tie­de­tään, ei edes jak­se­ta yrit­tää hakea raken­nus­lu­paa, vaan men­nään muu­al­le lähi­kun­tiin asumaan.

Tähän asi­aan voi­vat päät­tä­jät vai­kut­taa, joten raken­ta­mis­ta suun­nit­te­le­vien on hyvä olla mei­hin yhtey­des­sä mikä­li han­ka­luuk­sia luvi­tuk­ses­sa ilme­nee. Tämän val­tuus­to­kau­den päät­tä­jien yhtei­nen ja tär­kein tee­ma on per­he­kes­kei­syys, joten sii­tä on hyvä ponnistaa.

Lisäk­si kehot­tai­sin maa­no­mis­ta­jia aktii­vi­ses­ti edis­tä­mään mail­laan ole­vien raken­nus­tont­tien ja ‑mai­den tar­joa­mi­seen ja käyt­tä­mi­seen raken­nus­paik­koi­na. Pant­taa­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ole paras rat­kai­su. Tär­kein­tä oli­si saa­da kylät pysy­mään elä­vi­nä ja aktii­vi­si­na. Näin voi­daan vaa­tia ja taa­ta pal­ve­lut eri alueil­la. Tyh­jät ton­tit sitä eivät edesauta.

Eeva-Maria Park­ki­nen.

Pie­nis­sä kyläyh­tei­söis­sä on tur­vaa ja rau­haa elää, vaik­ka maa­il­mal­la myl­ler­tää. Se on arvo­kas asia. Edis­tä­kääm­me siis jokai­nen osal­tam­me kyliem­me säi­ly­mis­tä maa­il­man onnel­li­sim­mas­sa maassa.

Eeva-Maria Park­ki­nen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nan jäsen, Keskusta