Päät­tä­jäl­tä: Osal­lis­ta­mi­ses­ta uut­ta puh­tia

Kulu­neel­la val­tuus­to­kau­del­la tuli kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan uusi käsi­te osal­lis­ta­mi­nen. Sen toi­vat kes­kus­te­luun ja pää­tök­sen­teon apu­vä­li­neek­si pal­ve­lu­muo­toi­li­jat, joka sekin oli uusi sana ja uusi asia päät­tä­jil­le. Mis­tä näis­sä käsit­teis­sä on kysy­mys, ja olem­me­ko me päät­tä­jät ymmär­tä­neet nämä asiat oikein?

Aina­han poli­tii­kas­sa on ollut kyse sii­tä, että päät­tä­jil­lä on näke­mys sii­tä, miten asioi­ta pitää hoi­taa ja mitä mis­tä­kin asias­ta pitää päät­tää. Ja vaa­leis­sa on sit­ten kat­sot­tu, ovat­ko päät­tä­jät saa­neet äänes­tä­jien luot­ta­muk­sen. Vaa­lien välis­sä on toki kuun­nel­tu kun­ta­lai­sia sekä kas­vo­tus­ten että mitä moni­nai­sim­mis­sa tapah­tu­mis­sa ja kokouk­sis­sa, jois­sa poli­tii­kan taus­ta­ryh­mät ovat aja­neet asi­aan­sa. Mut­ta kun­ta­lais­ten kuun­te­le­mi­nen ei ole vie­lä osal­lis­ta­mis­ta.

Pahim­mil­laan pelk­kä kuun­te­le­mi­nen joh­taa popu­lis­miin, jopa oppor­tu­nis­miin, jol­loin pyri­tään vain var­mis­ta­maan oma ase­ma päät­tä­jä­nä ja ”joh­ta­ja­na”. Joh­ta­ja­na lai­naus­mer­keis­sä sen takia, että tämä ei ole mie­les­tä­ni joh­ta­mis­ta vaan pikem­min­kin joh­det­ta­va­na ole­mis­ta. Täl­löin tuu­li­vii­ri­päät­tä­jä menee ylei­sen mie­li­pi­teen tai oman taus­ta­ryh­män­sä selän taak­se eikä pit­kä­jän­tei­ses­tä, kun­ta­stra­te­gi­aa toteut­ta­vas­ta pää­tök­sen­teos­ta tule mitään.

Osal­lis­ta­mi­nen toi­mii par­haim­mil­laan sil­loin, kun koo­taan yhteen eri taus­tois­ta tule­via kun­ta­lai­sia esim. työ­pa­jaan poh­ti­maan, miten jokin tär­keä asia, kuten esim. kun­nan maan­käyt­tö, pal­ve­lu­verk­ko tai vaik­ka­pa kevyen­lii­ken­teen väy­lä­verk­ko tuli­si rat­kais­ta. Tavoit­tee­na ei vält­tä­mät­tä ole yhden ns. oikean rat­kai­sun valit­se­mi­nen vaan eri vaih­toeh­to­jen pun­nit­se­mi­nen ja par­haim­mil­laan uuden rat­kai­sun löy­tä­mi­nen.

Päät­tä­jien teh­tä­vä­nä on olla muka­na täs­sä pro­ses­sis­sa, ei joh­ta­mas­sa vaan tasa­ver­tai­se­na kes­kus­te­li­ja­na, mut­ta sit­ten lopul­ta teh­dä pää­tök­siä. Nämä pää­tök­set nojaa­vat päät­tä­jän omaan har­kin­taan ja toteut­ta­vat toi­saal­ta hänen omaa näke­mys­tään, mut­ta toi­saal­ta päät­tä­jät ovat saa­neet osal­lis­ta­mis­pro­ses­sis­sa uusia aja­tuk­sia ja pää­tök­set ovat parem­min sekä päät­tä­jän itsen­sä että kun­ta­lais­ten ymmär­ret­tä­vis­sä. Siis taus­ta­tie­dois­ta ja kun­ta­stra­te­gias­ta sekä osal­lis­ta­mi­ses­ta on muo­dos­tu­nut koko­nai­suus, joka joh­taa jär­ke­viin pää­tök­siin.

Muo­dol­taan täl­lai­nen pää­tök­sen­te­ko muut­taa edus­tuk­sel­lis­ta demo­kra­ti­aa suo­ran demo­kra­tian suun­taan ja on siten sitä hel­pom­paa toteut­taa, mitä pie­nem­mäs­tä yhtei­sös­tä on kysy­mys. Toi­saal­ta isom­mis­sa­kin yhtei­söis­sä, kuten kun­nis­sa ja kau­pun­geis­sa, voi­daan aja­tel­la, osallistettavat/osallistujat edus­ta­vat laa­jem­paa jouk­koa ja siten anta­vat luo­tet­ta­van kuvan sii­tä, mitä kun­ta­lais­ten arjes­sa tapah­tuu ja mie­les­sä liik­kuu. Kun­nis­sa vedo­taan usein sii­hen, että osal­lis­ta­mi­nen on lii­an työ­läs pro­ses­si ja on niin kii­re, että sitä ei ehdi­tä vie­dä kun­nol­la läpi – siis teh­dään kyse­ly kun­ta­lai­sil­le. Kyse­ly ei kui­ten­kaan ole osal­lis­ta­mis­ta, se on ylei­sen mie­li­pi­teen esil­le kai­va­mis­ta ja sisäl­tää monia kom­pas­tu­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia läh­tien sii­tä, miten kyse­ly laa­di­taan, mitä kysy­tään, ja miten vas­tauk­sia tul­ki­taan. Toki jois­sain tapauk­sis­sa, kun voi­daan kysyä sel­kei­tä vaih­toeh­to­ja, kyse­ly­kin puo­lus­taa paik­kaan­sa.

Ja se pal­ve­lu­muo­toi­lu on sitä, että asian­tun­ti­jan avul­la poh­di­taan sitä, miten pal­ve­lu tuo­tet­tai­siin tar­vet­ta vas­taa­vas­ti ja tehok­kaas­ti, niin että sii­tä oli­si hyö­tyä ja iloa mah­dol­li­sim­man monil­le ja rahat­kin riit­täi­si­vät sen tuot­ta­mi­seen. Pal­ve­lu­muo­toi­li­ja voi olla apu­na sii­nä, miten osal­lis­ta­mis­pro­ses­si mis­sä­kin tapauk­ses­sa toteu­te­taan, ja mah­dol­li­ses­ti pal­ve­lu­muo­toi­li­ja myös joh­taa pro­ses­sia. Ei tämä kui­ten­kaan ole sel­lais­ta raket­ti­tie­det­tä, ettei­kö sitä voi­si toteut­taa kun­nis­sa omin voi­min.

Joku voi aja­tel­la, että täs­sä perin­tei­nen puo­lue­po­li­tiik­ka kär­sii ja ideo­lo­giat jou­ta­vat romu­kop­paan. Ei se kui­ten­kaan niin mene. Jokai­nen päät­tä­jä on mie­les­tä­ni vel­vol­li­nen toteut­ta­maan äänes­tä­jil­leen lupaa­maan­sa lin­jaa, mut­ta tuo lin­ja ei saa vie­raan­tua lii­kaa kun­ta­lais­ten arjes­ta. Ja kun ympä­ris­tös­sä tapah­tuu raju­ja­kin muu­tok­sia, kuten koro­na ja ilmas­ton­muu­tos, täy­tyy päät­tä­jän voi­da muo­dos­taa koko­nais­ku­va ja tavoi­tel­la yhteis­tä etua. Tähän tar­vi­taan vuo­ro­pu­he­lua.

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja, Vasem­mis­to­liit­to