Päät­tä­jäl­tä: Onko stra­te­gioil­la merkitystä?

Olen saa­nut olla tänä kevää­nä muka­na kah­den tär­keän stra­te­gian eli hyvin­voin­tia­lu­een ja Iin kun­nan stra­te­gian val­mis­te­lus­sa ja niis­tä päät­tä­mäs­sä. Molem­mil­le stra­te­gioil­le yhteis­tä ja hyvä piir­re on ollut vah­va osal­lis­ta­mi­nen. Kan­sa­lai­set, jär­jes­töt, yri­tyk­set, hen­ki­lös­töt ja päät­tä­jät itse­kin ovat voi­neet osal­lis­tua ja vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­nen stra­te­gia lopul­ta on. Ja molem­mat stra­te­giat hyväk­syt­tiin vas­taa­vis­sa val­tuus­tois­sa yksi­mie­li­ses­ti, mikä osoi­taa pro­ses­sien suju­neen hyvin.

Kun muis­te­lee sitä, miten stra­te­gioi­ta on laa­dit­tu aikai­sem­pi­na val­tuus­to­kausi­na, on huo­mio­nar­vois­ta se, että stra­te­giois­ta on tul­lut yhtei­sen val­mis­te­lu­pro­ses­sin kaut­ta entis­tä tär­keäm­piä asi­kir­jo­ja. Kun on saa­nut osal­lis­tua teke­mi­seen, on tulok­seen hel­pom­pi sitou­tua. Star­te­gioi­ta ei enää pan­na map­piin pölyt­ty­mään, vaan ne pide­tään koko ajan pöy­däl­lä, kun suun­ni­tel­laan sitä, miten eri­näi­siä ohjel­mia ja suun­ni­tel­mia teh­dään. Hyvin­voin­tia­lu­eel­la tär­keim­pä­nä on täl­lä het­kel­lä työn alla hyvin­voin­tia­lu­een jär­jes­tä­mis­suun­ni­tel­ma, joka on erään­lai­nen stra­te­gian toi­meen­pa­no­suun­ni­tel­ma. Kun­nas­sa puo­les­taan ale­taan päi­vit­tää monen­lai­sia ohjel­mia stra­te­gian mukaisiksi.

Molem­mat stra­te­giat löy­ty­vät orga­ni­saa­toi­den net­ti­si­vuil­ta ja nii­tä saa vas­tai­suu­des­sa myös pape­ri­ver­sioi­na, joten nii­den siäl­lön käsit­te­le­mi­nen ei täs­sä ole tar­peen, eikä sii­hen ole tilaa­kaan, men­nä. Iin kun­nan stra­te­gias­sa kes­keis­tä on se, että mitään radi­kaa­lia muu­tos­ta sii­hen, mitä Iis­sä on pidet­ty tär­keä­nä, ei tule. Toki stra­te­gias­sa koros­tuu entis­tä enem­män elin­kei­no­jen kehit­tä­mi­nen ja kas­vu. Väes­tö­mää­räk­si tavoi­tel­laan viit­tä­tois­ta­tu­hat­ta asu­kas­ta vuo­teen 2050 men­nes­sä. Täl­lai­nen kas­vu on hal­lit­ta­vis­sa pal­ve­lu­ra­ken­teen näkö­kul­mas­ta, mut­ta se vaa­tii jat­ku­vaa suun­ni­tel­mal­li­suut­ta ja aktii­vis­ta teke­mis­tä niin hen­ki­lös­töl­tä kuin päättäjiltä.

Eri­tyi­sen hyvä asia Iin uudes­sa stra­te­gias­sa on hen­ki­lös­tön mukaan otta­mi­nen pal­ve­lu­lu­paus­ten laa­ti­mi­seen. Tosia­sia­han on, että vii­me kädes­sä juu­ri hen­ki­lös­tö tulok­sen tekee. Tie­ten­kin hen­ki­lös­töl­le on päät­tä­jien taat­ta­va riit­tä­vä resurs­si lupaus­ten täyt­tä­mi­seen. Näi­hin lupauk­siin keho­tan kaik­kia tutustumaan.

Hie­no asia on, että stra­te­gias­sa tode­taan sel­väs­ti, että kas­vun pitää olla kes­tä­vää. Iin edel­li­sen stra­te­gian sel­keä kär­ki oli juu­ri kes­tä­vä kehi­tys, eikä se ole uudes­ta­kaan stra­te­gias­ta unoh­tu­nut. Ympä­ris­tön tila ja se, mitä maa­il­mas­sa ja luon­nos­sa tapah­tuu, vel­voit­taa mei­tä toi­mi­maan kes­tä­väs­ti, ja kes­tä­vyys täy­tyy ymmär­tää koko­nais­val­tai­ses­ti: se on eko­no­mis­ta, eko­lo­gis­ta ja sosi­aa­lis­ta kes­tä­vyyt­tä. Ja kes­tä­vyys tar­koit­taa sitä, että emme kulu­ta pää­omia, vaan nau­tim­me vain tuo­tos­ta. Kes­tä­vyy­teen kyt­key­tyy lähei­ses­ti sys­tee­mi­nen muu­tos, joka on yksi kun­nan stra­te­gian kär­jis­tä. Sys­tee­mi­nen muu­tos tar­koit­taa sitä, että emme voi kehit­tää ja lisä­tä (tai vähen­tää) resurs­sia jol­le­kin yksit­täi­sel­le alu­eel­le otta­mat­ta huo­mioon toi­men­pi­teen vai­ku­tus­ta mui­hin toimintoihin.

Ennen kaik­kea kas­vun hal­lin­nas­sa sys­tee­mi­nen ajat­te­lu tar­koit­taa sitä, että orga­ni­saa­tion sisäl­tä täy­tyy löy­tyä yhteis­työ­tä ja tah­toa vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Pää­se­mi­nen yhtei­seen pää­mää­rään luo hyvää työil­ma­pii­riä ja kun­ta­lai­set näke­vät sen paran­tu­nei­na pal­ve­lui­na. Hyvin­voin­tia­lu­eel­la soi­si vas­taa­van kehi­tyk­sen näky­vän sel­vem­min, kuin se stra­te­gias­sa näkyy. Kun orgaa­ni­saa­tio on val­ta­van iso, se sisäl­tää ris­kin ns. sii­lou­tu­mi­seen, eli sii­hen, että ale­taan huo­leh­tia oman toi­mia­lu­een reusrs­seis­ta näke­mät­tä sitä, mitä se saa aikaan toi­sel­la toi­mia­lu­eel­la. Stra­te­gia­kie­lel­lä puhu­taan osaoptimoinnista.

Siis stra­te­gioil­la on oikeas­ti mer­ki­tys­tä. On ennen kaik­kea meis­tä päät­tä­jis­tä ja hen­ki­lös­tös­tä kiin­ni, unoh­tuu­ko stra­te­gia map­piin pölyt­ty­mään, vai ohjaa­ko se mei­tä parem­paan tule­vai­suu­teen, jota me kaik­ki odo­tam­me. Ja kan­sa­lai­set ovat tämän kai­ken vartijoita.

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­hal­li­tuk­sen 1. vpj, Vasemmistoliitto